Olen aina halunnut vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin, en politiikassa, mutta sen ympärillä. Koen, että tämä todella on paikka, jossa pystyy vaikuttamaan moniulotteisesti yhteiskunnallisiin haasteisiin, viime keväänä yhdenvertaisuusvaltuutettuna aloittanut Kirsi Pimiä sanoo.
– Uusi työ ja uudet haasteet vielä yli viisikymppisenä tuntuvat hienoilta.
Pimiällä on laaja-alainen virkamiestausta eri tehtävissä. Hän on työskennellyt muun muassa eduskunnassa, valtioneuvostossa ja oikeusministeriössä sekä Suomen pysyvässä edustustossa Brysselissä. Turun yliopistosta valmistunut Pimiä erikoistui opinnoissaan eurooppaoikeuteen ja monet hänen työtehtävistään ovatkin liittyneet EU-asioihin, mutta myös perus- ja ihmisoikeuskysymyksiin.
Matalan kynnyksen oikeusturvakeino
Uusi yhdenvertaisuuslaki tuli voimaan vuoden 2015 alusta. Samalla valtuutetun toimenkuva laajeni etnisestä syrjinnästä myös muihin syrjinnän muotoihin, sukupuolten välistä tasa-arvoa lukuun ottamatta. Samalla nimike muuttui vähemmistövaltuutetusta yhdenvertaisuusvaltuutetuksi.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävänä on yhdenvertaisuuden edistäminen ja syrjintään puuttuminen. Yhdenvertaisuusvaltuutetun puoleen voi kääntyä, jos on kokenut tai havainnut syrjintää iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvä syyn perusteella. Uuden yhdenvertaisuuslain mukaan myös häirintä on syrjintää.
– Aiemmin ajateltiin, että syrjintä koskee ainoastaan vähemmistöjä. Lainmuutos on muuttanut tilannetta. Esimerkiksi ikään perustuva syrjintä on asia, joka voi koskea ketä tahansa meistä, Pimiä huomauttaa.
Aluehallintovirastojen roolina on ottaa kantaa työelämässä tapahtuvaan syrjintään yksilötasolla, mutta yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistolla on aktiivinen rooli yhdenvertaisuuden edistämisessä myös työelämässä.
– Yhdenvertaisuusvaltuutettu voi avustaa syrjinnän uhreja ja ryhtyä toimenpiteisiin sovinnon aikaansaamiseksi myös työelämää koskevissa asioissa. Pyrimme siihen, että yhdenvertaisuusvaltuutetulle kantelu olisi kansalaisen näkökulmasta mahdollisimman matalan kynnyksen oikeusturvakeino. Kantelun voi tehdä kuka tahansa esimerkiksi sähköpostilla tai soittamalla päivystyspuhelimeen, eikä sen tekeminen maksa mitään.
Seuraava ja valvova toimija
Syrjintään puuttumisen ja yhdenvertaisuuden edistämisen lisäksi yhdenvertaisuusvaltuutettu toimii myös kansallisena ihmiskaupparaportoijana. EU-tason sääntelyyn perustuva tehtävä tarkoittaa ihmiskauppatilanteen jatkuvaa seurantaa Suomessa ja raportointia aiheesta eduskunnalle neljän vuoden välein. Lisäksi yhdenvertaisuusvaltuutetun toimialaan kuuluu maasta poistamisen täytäntöönpanon valvonta. Käytännössä tämä tarkoittaa useimmiten kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden henkilöjen maasta poistamisen täytäntöönpanon valvontaa, erityisesti sitä, että poistaminen tapahtuu ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa kunnioittaen. Kirsi Pimiän mukaan asiassa tehdään tiivistä ja hyvää yhteistyötä muun muassa vastaanottokeskusten ja poliisin kanssa.
Kaiken kaikkiaan viime vuosi oli yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistolle suurten muutosten aikaa.
– Lain ja valtuutetun muutos, siirtyminen oikeusministeriön hallinnonalalle sekä toimialan laajentumisen myötä saatujen uusien virkojen täyttäminen, Pimiä luettelee.
Tällä hetkellä yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistossa työskentelee 18 henkilöä.
Tavoitteena sovinto
Vuoden 2015 aikana valtuutettu käsitteli vajaat 900 asiakasyhteydenottoa, josta yksittäisiä yhdenvertaisuuslain mukaisia syrjintäkanteluita oli 496. Kantelun saatuaan yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto ryhtyy selvittämään asiaa ja pyytää vastapuolelta selvityksiä. Olennaista on niin sanotun syrjintäolettaman ylittyminen.
Ensisijaisesti syrjintätapauksissa haetaan sovintoa osapuolten kesken, mutta jos asia ei ratkea sovinnon kautta tai on periaatteellisesti merkityksellinen, valtuutettu voi antaa lausunnon asiasta tai viedä sen Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan käsittelyyn. Lautakunta voi antaa asiassa velvoittavan päätöksen sekä määrätä uhkasakon päätöksen noudattamatta jättämisestä. Yhdenvertaisuusvaltuutettu voi myös viedä syrjintäasian oikeuteen.
Pimiän mukaan on tärkeää, että lainmuutoksen jälkeen syrjintätapauksia käsitellään lautakunnassa ja tuomioistuimissa, jotta lain tulkinnasta saadaan linjaratkaisuja ja ennakkotapauksia. Hän nostaa esiin hiljattain julkisuudessa olleen Salomaan tapauksen, jossa yksityinen oppilaitos epäsi opiskelijan opinto-oikeuden kuulovamman perusteella sekä korkeimman oikeuden merkittävän ratkaisun toimittaja Johanna Korhosen syrjintätapauksessa.
Kirsi Pimiä pitää merkittävänä yhdenvertaisuuslain 27 pykälää, joka velvoittaa tuomioistuimia ja syyttäjiä varaamaan yhdenvertaisuusvaltuutetulle syrjinnän asiantuntijana mahdollisuuden tulla kuulluksi yhdenvertaisuuslakia koskevissa asioissa. Valtuutettu on saanut tähän mennessä jo 43 lausuntopyyntöä syyttäjiltä ja tuomioistuimilta.
Tasa-arvoa työelämässä ja yhteiskunnassa
Kirsi Pimiä pitää oman työnsä ajankohtaisimpana haasteena tietoisuuden lisäämistä yhdenvertaisuudesta.
– Sana yhdenvertaisuus tuntuu tutulta, mutta käytännössä ei kuitenkaan tunneta tarkasti sen sisältöä tai tarkoitusta.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto pyrkiikin aktiivisesti tukemaan ja kannustamaan viranomaisia, työnantajia ja koulutuksen järjestäjiä sekä esimerkiksi yhdenvertaisuussuunnitelmien kautta pohtimaan yhdenvertaisuuden toteutumista omassa yhteisössään.
– Yhdenvertaisuussuunnitelma ei saisi olla pelkkää byrokratiaa tai paperiharjoitus, joka on pakko tehdä, vaan suunnitelman mukaisen toiminnan pitäisi näkyä työyhteisön arjessa, Pimiä kuvailee.
– Suunnitelman tekeminen on prosessi, joka mahdollistaa yhdenvertaisuuden pohdintaa monista näkökulmista. Palvelemmeko kaikkia yhdenvertaisesti? Onko rakenteissamme jotain, mikä estää yhdenvertaisuuden toteutumisen uralla etenemisessä? Ihmisten tasapuolinen kohtelu on takuuvarmasti yhteisön toiminnan menestyselementti, joka näkyy myös sen imagossa, Pimiä vakuuttaa.
Toisena ajankohtaisena haasteena Pimiä nostaa esiin rakenteelliset ongelmat.
– Valtiontalouden kohentamiseksi tehtävät leikkaukset asettavat ihmisiä eriarvoiseen asemaan, mikä saattaa johtaa syrjintään. Teemmekö esimerkiksi karhunpalveluksen lapsille rajoittamalla päivähoito-oikeutta? Pimiä kysyy.
– Jos perheessä on vaikkapa vaikeaa sairautta, voimavarat eivät välttämättä riitä perustelemaan, miksi lapsi tarvitsisi kokopäiväisen hoitopaikan.
Myös turvapaikanhakijoiden oikeusapuun ja turvapaikkapäätöksen valitusaikoihin liittyvät asiat huolestuttavat.
– Oikeusavun epäämisellä tai valitusaikojen lyhentämisellä tähdätään säästöihin, mutta todennäköisesti aiheutetaan lisäkustannuksia toisaalla. Jos turvapaikkaprosessiin liittyvät asiat eivät ole hyvin valmisteltuja, työ siirtyy tehtäväksi tuomioistuimissa, Kirsi Pimiä pohtii.
– Näillä toimenpiteillä saamme aikaan rakenteellista, tiettyihin ihmisryhmiin kohdistuvaa syrjintää, mitä pitäisi purkaa, eikä luoda lisää.
Ihmiskauppaa käydään monella tavalla
Kansallisena ihmiskaupparaportoijana Kirsi Pimiä näkee työssään ihmisyyden pimeitä puolia tältäkin kantilta.
– Ihmiskauppa saa jatkuvasti uusia muotoja, eikä kyse ole ainoastaan ulkomaalaistaustaisista henkilöistä. Mukana uhreissa sekä rikoksentekijöissä on myös kantasuomalaista väestöä.
Pimiän mukaan esimerkiksi pakkoavioliitot ovat yksi ihmiskaupan muoto, jossa tyypillisesti nainen uskoo tulevansa Suomeen töihin tai opiskelemaan, mutta hänet alistetaan avioliittoon, joka taas saattaa johtaa kotiorjuuteen tai seksuaaliseen hyväksikäyttöön.
Ihmisiä myös alistetaan asemaan, jossa heidän on pakko suostua tekemään esimerkiksi rikoksia. Lisäksi Suomessa on työperäistä ihmiskauppaa, jossa ihmisillä teetetään riistonkaltaisissa olosuhteissa, alipalkattuina kohtuuttoman pitkiä työpäiviä.
– Ihmiskaupan uhriksi joutuneen pelko on niin suuri, ettei hän enää kykene hallitsemaan omia asioitaan. Taustalla voi olla myös järjestäytynyttä toimintaa, Pimiä kertoo.
– Suomessa tunnistetaan vuosittain 50–80 ihmiskaupan uhria. Todennäköisesti he ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu.
Ihmiskaupan tunnistaminen vaatii paljon osaamista ja hyvää yhteistyötä eri toimijoiden kesken.
– Seuraamme tarkasti ihmiskaupan tilannetta Suomessa ja maailmalla. Tässäkin asiassa, ikävä kyllä, on trendejä, jotka levittäytyvät maasta toiseen.
Yleisen ilmapiirin kiristyminen, vastakkainasettelu ja näihin liittyvä, osin täysin asiaton somekeskustelu harmittavat yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiää.
– Vihan kumpuaminen on osoitus isommista ongelmista, hän pohtii.
Aktiivisena taustavaikuttajana tunnettu Pimiä totuttelee uuden tehtävänsä tuomaan julkisuuteen.
– Esillä olo on minulle uusi asia. Olen tässä vielä hieman mukavuusalueeni ulkopuolella.
**
Kirsi Pimiä
- Syntynyt 1963 Valkeakoskella
- Varatuomari: EU-oikeus ja perus- ja ihmisoikeus
- Kotikunta Helsinki
- Aiempi työkokemus: valiokuntaneuvoksena eduskunnassa; demokratia-, kieli- ja perusoikeusasioiden yksikön johtajana oikeusministeriössä; yksikön päällikkönä valtioneuvoston kansliassa; EU-asioiden osastolla erityisasiantuntijana Suomen pysyvässä edustustossa Brysselissä; oikeusministeri Tuija Braxin erityisavustajana
- Yhdistysaktiivina Lakimiesliitossa ja Naisjuristeissa sekä opiskeluaikana Lexin puheenjohtajana
- Harrastukset: ystävät, kuntosali, jumppa ja lenkkeily sekä taidenäyttelyt, elokuvat ja teatteri
**
Teksti: Salla Peltonen
Kuva: Vesa Tyni
