Teatteriohjaaja Samuli Reunanen on ihmistutkija.
Hän tarkkailee ihmisen luomaa kirjallisuutta ja ihmisen elämää useilla käsiteapparaateilla. Hän tekee havainnoistaan synteesejä näyttämölle.
Työkaluja kaiken kaaoksemme jäsentämiseksi hän on hankkinut kolmesta akateemisesta opinahjosta: Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta, Lapin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta ja Teatterikorkeakoulun ohjaajatyön linjalta.
Pääsykokeista vaikein oli Teatterikorkeakoulussa.
– Pääsin sisään kolmannella yrittämiskerralla. Jo kahdella edellisellä kerralla olin päässyt kuuden valitun viimeiseen läpivalaisuun. Enimmillään kolme otetaan sisään.
– Palaute hylkäysten jälkeen oli sama: olin ihan jees tyyppi, mutta yritin hallita asioita liikaa järjellä enkä antanut tunteille tarpeeksi tilaa. Takanani oli tiukka jakso oikeustieteen opintoja. Älyllisyys ja analyyttisyys saattavat siis myös rampauttaa sielua, Reunanen naurahtaa.
Pykälöikäämme.
1. luku
Juristiksi ajautumisesta
1 §. Lapsuuden unelma. Kuusivuotiaana harkitsin kilpajuoksijan uraa.
Sittemmin ammatillisiksi esikuvikseni nousivat palomies ja sukeltaja – sankari minusta joka tapauksessa piti tulla.
Kovaa kilpailu-urheilua harrastin aikuisikään asti. Olin jopa nuorten maajoukkueessakin. Sitten muutama juoksija DDR:stä otti minulta luulot pois.
2 §. Valaistuminen. Urapolkuni on ollut polveileva. Minulla on maailmanparantajan geenit. Aluksi opiskelin Helsingin valtiotieteellisessä sosiologiaa, taloushistoriaa ja filosofiaa.
Pian tajusin, että maailmanparantajakin tarvitsee terävät työkalut. Päätin lukea myös lakia. Rovaniemelle hakeuduin siksi, että halusin ottaa ihan konkreettistakin etäisyyttä siihenastiseen elämääni. Rovaniemi opiskelupaikkana kuulosti mukavan askeettiselta ja raamatulliselta.
Teatteri ja Teatterikorkeakoulu astuivat sitten elämääni Rovaniemi-vuosieni saatossa.
2. luku
Oikeustieteen opiskelusta
1 §. Valoisat hetket. Puurtamista se oli, mutta äärimmäisen kiinnostavaa. Kaaoksen hallitseminen systemaattisella ajattelulla ja juridiikan käsitteillä on palkitseva kokemus sekin.
2 §. Synkät hetket. Vero-oikeuden tentti oli minulle pitkään suuri mörkö. Sitten oivalsin, että myös vero-oikeus on suurta peliä. Sain itseni kiinni varsin perversseistä verosuunnittelukuvioista. Mutta se tentti meni läpi niin että heilahti.
3. luku
Lainsäädännöstä
1 §. Kiva laki. Rikoslaki on aina yhtä kiinnostava.
Jos oikeustieteellisen graduni olisi vielä tekemättä, kirjoittaisin sen ehdottomasti käsitteestä ”Ei voinut mieltänsä malttaa”.
2 §. Kamala laki. Kiinteistöoikeus ei auennut minulle ikinä. Jouduin opettelemaan siitä suuria kokonaisuuksia ulkoa, ymmärtämättä laisinkaan sitä terminologiaa. Se oli minulle surrealistista runoutta.
4. luku
Suomalaisesta oikeuslaitoksesta
1 §. Vahvuudet. Tavallinen kansalainen on käräjillä – ikävä kyllä – liian usein sivullinen omassa asiassaan.
Ehkä sentään rikosjutuissa myös pieni ja köyhä ihminen voi saada oikeutta itselleen.
2 §. Heikkoudet. Siviiliprosessit ovat psykopaattien temmellyskenttää. Siviilijutun voi nostaa vain se, jolla on varaa uhkailla.
5. luku
Lakimiehistä eliölajina
1 §. Taitava juristi. Taitava juristi osaa tietysti jyrätä asiansa läpi. Lainmukaisen ja samalla oikeudenmukaisen ratkaisun aikaansaaminen onkin sitten jo hankala juttu.
2 §. Tomppeli juristi. Tomppeli juristi näkee juridiikan pelkkänä pelinä – omana erillisenä saarekkeenaan muun yhteiskunnan arvojen ulkopuolella.
Nykyisin tosin mietin, onko meillä edes lupaa odottaa juristilta laajaa sydäntä ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta.
6. luku
Omasta urasta
1 §. Makein voitto. Jokaisen ohjaustyön jälkeen tulee hetki, jolloin huomaan, että tuo teos on lähtenyt lentoon ja elää jo omaa elämäänsä. Se on hieno tunne.
2 §. Karvain tappio. Urallani on ollut myös pahoja pohjakosketuksia. Joskus käy niinkin, että olen itse pettynyt produktiooni, vaikka sekä yleisö että kriitikot ylistävät sitä.
7. luku
Pienet suuret asiat
1 §. Mielimauste. Inkivääri.
2 §. Herkkuruoka. Poro.
3 §. Paras juoma. Savuinen ja turpeinen viski.
4 §. Kaunein kukka. Kielo.
5 §. Viehättävin väri. Sammaleenvihreä.
6 §. Rakkain romaani. Tommi Kinnusen Neljäntienristeys. Ajattelua oikeaan aikaan eniten aiheuttanut teos on Ingmar Bergmanin Laterna magica.
7 §. Nautinnollisin näytelmä. Samuel Beckettin Leikin loppu. En kylläkään ole sitä vielä itse ohjannut.
8 §. Elämän tarkoitus. Hoiva.
9 §. Lempilausahdus. Tästä nousee hirmuinen prosessi.
Samuli Reunanen
- s. 1969, Helsinki
- Valt.yo., Helsingin yliopisto 1990–
- Kansainvälisen oikeuden opintoja Valenciassa Espanjassa 1995
- Ohjaajatyön opiskelija, Teatterikorkeakoulu 1998–
- OTK 2001 Lapin yliopisto, tutkielma kv. ympäristöoikeudesta
- Yli 30 teatteriohjausta, mm.: Haapoja (Lapin yot, 1998), Jääkuvia (Kemi kt, 2001), Nummisuutarit (Kajaani kt, 2002), Hamlet (Teatteri Jurkka, 2004), Kalevala (Oulu kt, 2005), Rikos ja rangaistus (Lahti kt, 2006), Huomenna hän tulee (Lahti kt, 2008), Reviisori (Jyväskylä kt, 2009), Yksi lensi yli käenpesän (Vaasa kt, 2010), Taikahuilu (West Coast Opera, Kokkola, 2011), Huojuva talo (Oulu kt, 2012), Aleksis Kivi (Nurmijärvi, Taaborinvuori 2013), Lokki (Tampereen Teatteri, 2014), Päällystakki (Mikkelin kt, 2014)
- Perhe: on
- Harrastukset: paasto ja painonnosto
Teksti ja kuva: Ari Mölsä
