|
Tiukan linjan humaanijuristi
Tukholman aamuliikenteessä polkee kypäräpäinen nainen. Poljenta on määrätietoisen rivakkaa ja suuntana Drottninggatan Tukholman ydinkeskustassa. Määränpäässä pyöräilijä lukitsee miestenpyöränsä työpaikkansa edessä seisovaan liikennemerkkiin. Ruotsin uusi syrjintäasiamies Katri Linna on saapunut työhönsä. Naapurimme yhdeksästä miljoonasta asukkaasta yli miljoonalla on muu kuin sinisilmäinen ruotsalainen tausta. Siksi kuningaskunta on nykyään kymmenien kansallisuuksien, kielien ja uskontojen maa. Jotta ketään ei syrjittäisi etnisen taustansa, ihonvärinsä tai uskonnon vuoksi, Ruotsiin perustettiin vuonna 1986 syrjintäasiamiehen virasto. Asiamiestä itseään kutsutaan DO:ksi (ombudsmannen mot etnisk diskriminering) ja tehtävä on varsin näkyvä. Tamperelais-helsinkiläisiltä juurilta ponnistava Linna, 44, aloitti syrjintäasiamiehenä maaliskuun puolivälissä. – Tämähän on hienoin homma, jonka maahanmuuttaja ja humaanijuristi voi Ruotsissa saada. Hyvin tärkeä työ vakavien asioiden parissa, Katri Linna kiteyttää. Linna siirtyi syrjintäasiamiehen tehtäviin Ruotsin teollisuustoimihenkilöliitto SIF:n pääjuristin paikalta. – Melkoista sähinäähän tämä on ollut. Olen antanut ainakin kaksikymmentä haastattelua ja esiintynyt useissa julkisissa tilaisuuksissa. Äitikin pani merkille uuden tehtäväni, kun Aamulehtikin kirjoitti. – Jo toisena työpäiväni esitin ehdotuksia lainmuutoksista. Ja on tässä jo tavallista pomonarkeakin ollut. Etnisen tasa-arvon vartija Katri Linna kertoo ehtineensä pitää pääsiäislomaakin. Ja juuri ennen uuden tehtävän vastaanottamista hän rentoutui Vaasa-hiihdon parissa. Hän hiihti naisten Vaasan, 30 km, mutta tietysti myös 95 kilometrin päämatkan. Katri Linna pyöräileekin miestenpyörällä, koska niissä on hänen mielestään enemmän valinnanvaraa kuin naistenpyörissä. – Olosuhteet olivat erinomaiset ja siihen nähden aikani jäi huonoksi. Vaasa-hiihtoon meni tällä kertaa 9 tuntia, Katri Linna kertoo. Pari vuotta sitten hän kokeili rajojaan ja selvitti ruotsalaisen klassikon. Se tarkoittaa Vaasa-hiihtoa (90 km), Vätternin ympäripyöräilyä (300 km), Vansbro-uintia (3 km) ja Lidingö-juoksua (30 km) saman vuoden aikana.
Peruskunto on siis harvinaisen hyvä, kun Linna ryhtyi valvomaan, ettei kuningaskunnassa ketään syrjittäisi. – Syrjintäasiamiehen tehtävä on viranomaisena valvoa nimenomaan etnisen tasa-arvon toteutumista. Tähän liittyy paljon luokkakysymyksiä, mutta sukupuolinen syrjintä ja miesten ja naisten väliset tasa-arvokysymykset eivät kuulu meidän tontillemme. Olemme itsenäinen viranomainen, eivätkä esimerkiksi ministerit voi puuttua meidän työhömme, vaikka saamme rahoituksen hallitukselta, Linna sanoo. – Syrjintäasiamiehen tehtävä on varsin näkyvä, mutta se voisi olla vieläkin näkyvämpi. Sitä voisi tuoda enemmän esille, ja varsinkin niille ryhmille, jotka syrjintäasiamiestä tarvitsevat. Siis niille ihmisille, jotka eivät ehkä katso televisiouutisia tai lue Dagens Nyheteria. Ruotsin asiamiehistä JämO (tasa-arvoasiamies) on Linnan mukaan ollut eniten esillä ja asiamiehistä vanhin. JämO:n tonttina on syrjintä ja tasa-arvo miesten ja naisten välillä, minkä tärkeyttä ei enää kyseenalaisteta. – Yhteiskuntaministeri Mona Sahlin on kutsunut meidät asiamiehet keskustelemaan asuntomarkkinoilla tapahtuvasta syrjinnästä. Itse olen ehtinyt ottaa kantaa siihen, että nämä neljä asiamiestä DO (etninen syrjintä) JämO (tasa-arvo), HO (vammaisasiamies), ja HomO (seksuaalinen syrjintä) jollakin tapaa nivellettäisiin paremmin yhteen. Myös lapsiasiamies BO (Barnombudsmannen) on lähellä toimintaamme, mutta kuluttaja-asiamiehen tehtäväkenttä on jo toinen, Katri Linna selvittää. Tiukka linja oikeustapauksissa Syrjintäasiamiehen tehtäväkenttä on Katri Linnalle tuttu. Vuosituhannen vaihteessa hän toimi DO:n kansliapäällikkönä neljä vuotta. Virastossa on henkilökuntaa 30, joista noin puolet on juristeja. – Minun työhöni kuuluu ohjata koko viraston toimintaa. Viraston tehtävänä on syrjintävalitusten pohjalta vetää käyntiin oikeustapauksia. Olen jo ehtinyt antaa ohjeita, mitä asioita kannattaisi viedä eteenpäin ja millä lailla ne vietäisiin päätökseen. Olemme myös pohtineet juridisia rutiineja valitusten ajamisessa. – Myös tiedotuspuoli, julkiset esiintymiset, mielipiteiden muodostaminen ja kannanotot ovat olennainen osa työnkuvaa. Loppuviikosta minut on kutsuttu valtiopäiville sosialidemokraattisen puolueen valtiopäiväryhmään kertomaan näkemyksiäni käynnissä oleviin lakiuudistuksiin. Syrjintäasiamiehen tehtäviin kuuluu myös lain valvontaa. Työpaikkoja koskevassa lainsäädännössä on määräys, että työnantajan on toimittava ennakoivasti siten, että syrjimistä ei tulisi tapahtumaan. – Haluaisin olla edeltäjiäni tiukempi. Haluan keskustelun siitä, miten syrjintää koskevissa oikeusjutuissa edetään ja lähennytäänkö toista osapuolta sovitteluratkaisun merkeissä. Haluan tehdä selväksi, että voimme viedä asioita oikeuteen, emmekä välttämättä pyri sovitteluun ja sopuratkaisuun. Muutama tapaus on tällä hetkellä käsittelyssä oikeudessa. Linnaa on turhauttanut se, että asiamies on vain harvoin saanut oikeuden toteamaan, että työnantaja rikkoi lakia. Muut työsyrjintäjutut on soviteltu rahalla tai ne ovat kaatuneet näytön puutteeseen. Ruotsin valtiopäivillä on meneillään iso selvitystyö, jossa monellakin tavalla kosketellaan syrjintäasioita ja ihmisoikeuksia. Pakettiin kuuluu muun muassa ikäsyrjintä työelämässä ja muualla, mikä on Ruotsissa uusi lainsäädäntöalue. Siirtolaisjuristin lasikatot Katri Linna on syntynyt ja kasvanut Tampereella, mutta käynyt koulunsa Helsingissä. Heti lukion jälkeen hän muutti Ruotsiin vuonna 1979. – Olin 18-vuotias, halusin oppia ruotsia ja muutin tänne vain puoleksi vuodeksi. Ruotsinsuomalaisten kanssa olen ollut tekemissä aika vähän, mutta aika ajoin olen hakeutunut heidän pariinsa. Esimerkiksi Uppsalassa, kun halusin pelata pesäpalloa. Myöskään työasioissa en ole ollut paljoakaan suomalaisten kanssa tekemissä, vaikka ammattijärjestö LO:n jäsenistössä heitä on paljon ja työskentelin LO-TCO:n oikeusavussa. Linnan mukaan juristina tulee mietittyä tarkoin, mikä on syrjintää ja mikä vain jotain muuta. – Ehdin asua Ruotsin kymmenkunta vuotta ja luulin, että tässä maassa kaikilla on samat mahdollisuudet ja oikeudet. Sitten sain suoraan vasten kasvojani, että jos ei ole ruotsinkielinen äidinkieleltään, niin tässä maassa ei pidä hakeutua tietyille urille. Se on ajattelua, että meille kuuluu nämä, ja teille on varattu paikka tuolla sivummalla. – Onhan täällä lasikattoja suomalaistaustaiselle juristille. Oikeusistuimet ovat hyvin konservatiivinen ympäristö. Oikeastaan koko se tapa, miten tuomariksi tullaan, perustuu suosittelemiseen. Siihen liittyy paljon subjektiivista määrittelyä ihmisten osaamisesta, ja siihen voi liittyä syrjintää. On myös asianajotoimistoja, jotka eivät missään tapauksessa ota töihin muita kuin täysin ruotsinkielisen taustan omaavia henkilöitä. Opiskeluaikojen yhteiskeittiöissä Linnalle tultiin kerran sanomaan, että täällä ei sitten puhuta suomea.
– Silloin tyydyin siihen, koska halusinkin oppia äkkiä ruotsin. Mutta onhan se ihan kamalaa. Suomi on ollut täällä alaluokan kieli, jota on puhuttu kuiskaten. – Nykyisin ilahdun tavattomasti, kun kaupungilla tai busseissa näen koululaisia ja nuoria, jotka puhuvat keskenään vilkkaasti suomea. Eihän se ole keneltäkään pois, vaan lisäarvoa, Katri Linna kertoo. Helmikuisessa lehdistötilaisuudessa, jossa Ruotsin vähemmistöministeri Jens Orback esitteli uuden syrjintäasiamiehen, Linna otti puheeksi kielen rekisteröinnin. Hän uskalsi ottaa asian esiin, vaikka Orback oli vain pari päivää aiemmin julkisesti todennut, että rekisteröinti ei ole tarpeellista. – Tieto siitä, mitä kieltä ihmiset puhuvat, on tärkeä kunnille. Eiväthän ne muuten voi esimerkiksi suunnitella äidinkielen opetusta. Ruotsin hallitusmuodossahan on präntättynä, että etnisten vähemmistöjen kulttuuria ja äidinkielen kehitystä on tuettava, Katri Linna napauttaa. – Nykyinen rekisteröinti tehdään syntyperän mukaan. Se antaa huonoa ja väärää tietoa. Liika urasuunnittelu on haitaksi Katri Linna luki yliopistossa aluksi ruotsia ja taloustieteitä, ja ryhtyi sitten lukemaan lakia, koska se avaa mahdollisuudet niin moneen suuntaan. – Tämä on ollut minulle oikein sopiva ala, ja tässä on paljon mahdollisuuksia, joista opiskeluaikana en ollut edes tietoinen. Silloin en tullut edes ajatelleeksi, ryhdynkö asianajaksi, tuomariksi tai syyttäjäksi, vaan valinnat ovat tulleet töiden myötä. – Opiskellessa ei kannata niin kovin lukkiutua – silloin ei voi tietää, mikä juridiikan alue on mukavinta työtä. Ei kannata yrittää liikaa ja suunnitella koko työuraa. Kun päästää asiat eteenpäin, niin ne myös kuljettavat eteenpäin. – Ei minunkaan työurani ole edennyt sillä tavalla, että olisin ajatellut, että seuraavaksi hankin sen ja senlaatuisen työn. Mutta näin jälkeenpäin katsoen erilaiset työt ovat lomittuneet mukavasti yhteen. Teollisuustoimihenkilöliitto SIF:n pääjuristina sain nähdä ammattiliiton sisältäpäin ja sain päällikkökokemusta. Siitä on nyt paljon hyötyä DO:n virastossa. Politiikkaa Linna ei ole harrastanut, mutta on siitä kovasti kiinnostunut. Hänen suvussaan on poliitikkotaustaa. – Isäni Antti Linna istui yhden kauden eduskunnassa keskustapuolueen listoilta valittuna. Vaarini Kustaa Emil Linna oli 1930-luvulla Kivimäen hallituksen maatalousministerinä monta vuotta, Katri Linna kertoilee. Sitten hän muistuttaa, että viideltä hänen pitäisi päästä lähtemään työpaikaltaan. Puoli kuudelta lähtisi sopiva saaristolaiva hänen kotiinsa päin Nackaan, Tukholman naapurikuntaan. – Aamuisin poljen pyörällä koko 20 kilometrin mittaisen työmatkani. Se on sopiva lenkki, mutta iltapäivällä palkitsen itseni ja otan saaristolaivan kotiin. – Tykkään liikkua ja pelata mailapelejä. Minussa on kilpailuhenkeä ja kolme isoveljeä ovat opettaneet minut kilpailemaan miesten kanssa.
|
