Trial by newspaper?

Aloitetaan taas anekdootilla. Kokoomuspuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja, varatuomari Pentti Sillantaus oli 40 vuotta sitten lounaalla Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan Heikki Tikkasen kanssa. Sillantaus valitteli sitä, että edellisen päivän salaiseksi sovitusta eduskuntaryhmän kokouksesta oli juttu Helsingin Sanomissa.

Tähän oli Tikkanen vastannut, että sinun tehtäväsi on pitää salaisia kokouksia ja minun kertoa niistä. Näinhän se oli ja on. Toimittajat voivat tukeutua vahvaan lähdesuojaan, mikä on avoimessa yhteiskunnassa perusteltua.

Tilanne muuttuu, kun tiedotusvälineissä julkaistaan Suomen turvallisuuden tai kansainvälispoliittisen aseman kannalta salaista tai sellaiseksi ymmärrettyä tietoa. STT:n toimitusjohtaja Eero Berg sai vuonna 1940 vuoden ja kahden kuukauden vankeustuomion valtiosalaisuuden paljastamisesta. Berg oli määrännyt 11.3.1940 kerrottavaksi Ruotsin tietotoimisto TT:lle, että eduskunnan ulkoasiainvaliokunta on hyväksynyt Neuvostoliiton vaatimukset rauhanehdoiksi.

Tilanne muuttuu, kun tiedotusvälineissä julkaistaan Suomen turvallisuuden tai kansainvälispoliittisen aseman kannalta salaista tai sellaiseksi ymmärrettyä tietoa.

Kysymys ei ollut pienestä asiasta. Paasikivi oli neuvottelemassa Molotovin kanssa siitä, jäävätkö Enson tehtaat Suomen puolelle, ja uskoi voivansa tässä onnistua. Neuvottelu päättyi, kun tietovuoto oli tullut tietoon. Tällaisissa tilanteissa Paasikivellä oli tapana siteerata Otto von Bismarckia: kansakunta maksaa ne ikkunat, jotka lehdistö rikkoo.

Helsingin Sanomissa julkaistiin 16.12.2017 artikkeli, joka oli otsikoitu sanoin ”HS:n hankkimat erittäin salaiset tiedot kertovat ensi kertaa, mitä Tikkakoskella tapahtuu”. Kysymys oli puolustusvoimien viestikoekeskuksesta. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe on marraskuussa 2021 päättänyt nostaa tämän jutun johdosta syytteen kolmea lehden toimittajaa vastaan turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja sen yrityksestä. HS:n mielestä kolmikko ei rikkonut turvallisuussalaisuuksia, ja lehden tarkoituksena oli keskustella tiedustelulainsäädännöstä.

Vaikka sananvapaus on keskeinen perusoikeus, sille on rikoslaissa rajoja, minkä on myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö todennut. Oikeudenkäynnistä voi tulla monitahoinen, eikä tässä ole syytä lähteä ennakoimaan siihen liittyviä piirteitä. Yksi sellainen on se, miten syytettyjen piiri muodostui.

Vaikka sananvapaus on keskeinen perusoikeus, sille on rikoslaissa rajoja.

On ymmärrettävää, että HS puolustaa toimittajiaan ja myös kertoo, mistä tässä on sen mielestä kysymys. Kun syytteet tulivat julki, HS:ssa esitettiin järkyttyneenä, että oikeudenkäynti ja vankeustuomion uhka vaarantavat sananvapautta. Lehdessä kerrottiin, miten alan kotimainen ja kansainvälinen järjestö olivat rientäneet toimittajien tueksi. Julkisen sanan neuvostokin ehätti vaatimaan oikeudenkäynniltä mahdollisimman suurta avoimuutta.

Muutamaa päivää aikaisemmin HS:ssa oli paheksuttu sitä, miten jopa maailmanlaajuisesti vaaditaan sananvapauden nimissä hylättäväksi syytettä, joka on nostettu Päivi Räsästä vastaan kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Eikö näissä ole kysymys trial by newspaper -ilmiöstä, ja tullaanko tällaista näkemään lisää näissä jutuissa?

Kirjoittaja on siviilioikeuden professori (emeritus), Helsingin yliopisto, heikki.halila@helsinki.fi