Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue aloitti syksyllä 2013 valvontahankkeen, joka kohdistettiin asianajo- ja lakiasiaintoimistoihin. Työsuojelutarkastuksilla haluttiin huolehtia, että alalla noudatetaan työaikalakia ja työturvallisuutta koskevia perussäännöksiä. Valvontahankkeen aikana havaittiin, että asianajo- ja lakiasiaintoimistoissa noudatetaan työaikalakia käytännössä hyvin vaihtelevasti ja että työaikalain soveltamista lakimiesammattiin ylipäänsä pidetään tulkinnanvaraisena kysymyksenä. Tästä syystä tarkastusviranomainen pyysi työneuvostolta lausuntoa siitä, tuleeko asianajo- ja lakiasiaintoimistoissa työskentelevien asianajajien ja muiden lakimiesten työhön soveltaa työaikalakia. Lausuntopyyntö ei liittynyt mihinkään tiettyyn yksittäiseen tapaukseen. Työneuvostoa pyydettiin ottamaan kantaa erityisesti joihinkin valvonnassa esille nousseisiin väitteisiin ja kysymyksiin. Työneuvosto antoi lausuntonsa 15.12.2014 (TN 1461–14).
Poikkeussäännöksiä tulkittava suppeasti
Työneuvosto totesi pääsäännöksi, että työaikalain soveltamisalaa koskevat ratkaisut tulee tehdä yksittäistapauksittain työnsuorittajan tosiasiallisten työtehtävien, työskentelyolosuhteiden ja aseman perusteella. Tutkintojen ja toimistoissa käytettävien erilaisten tehtävänimikkeiden osalta työneuvosto toteaa, että ”tutkinnon tai ammattinimikkeen kaltaiset muodolliset seikat eivät ole tällöin ratkaisevia, koska niistä ei vielä voida päätellä käytännössä suoritettavan työn luonnetta eikä sitä, miten työaika määräytyy. Sama koskee myös työnantajaorganisaatiossa käytössä olevia tehtävänimikkeitä ja työn vaativuuden perusteella muodostettuja ryhmittelyjä”. Jos lakimies on työsuhteessa, häneen sovelletaan työaikalakia, ellei työaikalain 2 §:n poikkeussäännöksistä muuta johdu. Työneuvosto totesi, että 2 §:ssä mainittuja rajoituskriteereitä tulee tulkita pikemminkin suppeasti kuin laveasti. ”Selvää joka tapauksessa on, ettei soveltamisalarajoitukselle voida antaa vaikutusta yli sen yksiselitteisen sanamuodon”.
Itsenäinen asiantuntija työaikalain piirissä
Työaikalain 1 §:n 1 momentin mukaan lakia sovelletaan kaikkeen työsopimuksen tai virkasuhteen perusteella tehtävään työhön. Asianajo- ja lakiasiaintoimistojen työsuhteinen henkilöstö on siis lähtökohtaisesti työaikalain piirissä.
2 §:n säännöksessä soveltamisalan ulkopuolelle rajataan muun muassa työ, jota siihen kuuluvien tehtävien ja muutoin työntekijän aseman perusteella on pidettävä yrityksen, yhteisön tai säätiön taikka sen itsenäisen osan johtamisena tai tällaiseen johtamistehtävään välittömästi rinnastettavana itsenäisenä tehtävänä. Tällaisia tehtäviä suorittavilla työntekijöillä tulee esitöiden mukaan olla erityistä asiantuntemusta ja työssään johtamiseen rinnastettavaa itsenäistä päätösvaltaa, minkä lisäksi heidän tulee voida itsenäisesti päättää omasta työajastaan. Työneuvosto totesi, että ”pelkkä erityisasiantuntemus ja sen käyttäminen työssä eivät merkitse johtamiseen rinnastettavaa itsenäisyyttä. Työaikalakia ei näin ollen voida jättää soveltamatta vain sillä perusteella, että työntekijä suorittaa lainopillista asiantuntemusta edellyttäviä tehtäviä. Riittävänä ei toisaalta ole pidettävä yksin sitäkään, että työntekijä saa määrätä työaikansa. Jotta soveltamisalarajoitus koskisi työntekijää, hänellä tulee olla päivittäisestä työajasta määräämistä laajemminkin oikeudet ja myös tosiasialliset mahdollisuudet oman työnsä organisointiin. Palkkauksen tasosta tai palkkausmuodosta tällaista itsenäisyyttä ei voida suoraan päätellä”.
Työneuvoston näkemys oli, että työntekijä kuuluu työaikalain piiriin, mikäli työhön käytettävä aika pikemminkin määräytyy työnantajan valvottavissa olevien työtehtävien perusteella, vaikka työntekijä saisi lähtökohtaisesti itse määrätä työaikansa.
Tämän perusteella voidaan todeta, että ainakin työntekijät, joiden nimike on associate tai avustava lakimies sekä lakimies (pääsääntöisesti) kuuluvat työaikalain soveltamisalan piiriin. Näiden lisäksi alalla on käytössä myös muita työntekijöiden ryhmittelyyn käytettäviä nimikkeitä, jotka voidaan tehtäviltään ja asemaltaan rinnastaa edellä mainittuihin työaikalain sovellettavuuden kannalta.
Oikeudenkäynnit työaikalain piirissä
Työaikalain 2 §:n poikkeussäännöksen mukaan työ voi suoritusolosuhteidensa vuoksi jäädä työaikalain ulkopuolelle, jos työ tehdään työntekijän kotona tai muutoin sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa siihen käytettävän ajan järjestelyjä. Aluehallintovirasto pyysi työneuvoston kantaa valvontakierroksen aikana esitettyyn tulkintaan, jonka mukaan lakimiestehtävissä ainakin oikeudenkäynteihin ja asiakastapaamisiin käytettävä aika olisi aina työnantajan valvonnan ulottumattomissa.
Työneuvoston mukaan työaikalakia ei voida jättää soveltamatta pelkästään sillä perusteella, että työ suoritetaan kiinteän työpaikan ulkopuolella. Tämä käy selkeästi ilmi esitöistä, joiden mukaan työntekijän tulee lisäksi saada itse päättää työsuorituksensa ajankohdasta ja ehkä paikastakin työnantajan valvomatta ja ehkä voimattakaan valvoa työhön käytettävän ajan järjestelyjä (HE 34/1996, sivu 36). Työneuvosto totesi, että ”jos työajoista määrää ja niiden noudattamista valvoo työnantaja, ei työ ole suoritusolosuhteiltaan itsenäistä, vaikka sen suorituspaikka olisikin muu kuin työnantajan kiinteä toimipaikka. Oikeudenkäynteihin asiamiehenä tai avustajana osallistuva lakimies ei yleensä voi vaikuttaa siihen, milloin ja kuinka kauan kerrallaan hänen tulee olla saapuvilla tuomioistuimen istunnossa. Ainakaan tältä osin toimiston ulkopuolella suoritettavan työn ajankohta ei siis ole esitöissä edellytetyin tavoin työntekijän itsensä päätettävissä. Vaikka määräysvalta toisaalta puuttuu myös työnantajalta, hänellä on kuitenkin tieto työntekijän osallistumisesta istuntoon ja siten mahdollisuus valvoa työajan järjestelyjä. Toimiston ulkopuolella oikeudenkäynneissä, muussa viranomaisasioinnissa ja asiakastapaamisissa suoritettava lakimiehen työ voi kuulua työaikalain piiriin, mikäli työhön käytettävä aika ei ole työntekijän itsensä päätettävissä, vaan se pikemminkin määräytyy työnantajan valvottavissa olevien työtehtävien perusteella”.
Asianajaja-statuksella ei sinällään vaikutusta
Lausunnossaan työneuvosto otti kantaa myös siihen, vaikuttaako asianajaja-status työaikalain soveltamiseen. Asianajajista annetun lain mukaan asianajajan tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut tehtävät sekä kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa. Valvontakierroksen aikana tuli ilmi käsitys, jonka mukaan nämä velvoitteet ensiksikin osoittaisivat sellaista itsenäisyyttä, että työnantajalta puuttuu mahdollisuus valvoa asianajajan työaikaa. Mainitun säännöksen katsottiin lisäksi luovan asianajajille tavanomaisesta työstä poikkeavaa taloudellistakin vastuuta ja olevan ainakin ajoittain ristiriidassa työaikalain tiukan työ- ja lepoaikasääntelyn kanssa. Tästä asiasta työneuvosto totesi, että ”työaikalainsäädäntöön kuulumattomat säännökset, joissa työntekijälle asetetaan hänen tehtäviinsä tai asemaansa perustuvia velvoitteita, eivät sitä vastoin voi suoraan vaikuttaa työaikalain soveltamisalaa rajoittavasti eivätkä estää työaikalain soveltamista niissä tarkoitettuun työhön. Työaikalakia ei näin ollen ole mahdollista jättää soveltamatta esimerkiksi asianajajan työhön pelkästään sillä perusteella, että asianajajista annetussa laissa on säädetty asianajajan erityisistä velvoitteista, vastuusta ja valvonnasta”.
Joidenkin työnantajien toimesta esitettiin myös, että asianajajan työ rinnastuisi yleisen oikeusavustajan työhön, koska yleiset oikeusavustajat ja asianajotoimistojen lakimiehet hoitavat samanlaisia tehtäviä ja koska molemmat ovat velvollisia toimimaan hyvän asianajajatavan mukaisesti samoin kuin alistumaan niin Suomen Asianajajaliiton kuin valtioneuvoston oikeuskanslerinkin valvontaan. Tästä työneuvosto totesi, että ”kun mahdollisuus työaikalain soveltamisalan rajoittamiseen asetuksin koskee ainoastaan virkasuhteita, ei tällä perusteella voida jättää työaikalakia soveltamatta esimerkiksi asianajajan työhön, vaikka asianajajan työ rinnastuisikin tehtäviensä tai erityisen valvonnanalaisuutensa puolesta valtion virkamiesten työaika-asetuksessa tarkoitettuun ja siellä työaikalain ulkopuolelle rajattuun yleisen oikeusavustajan työhön”.
