Charlie Hebdo, Bataclan ja Brysselin lentokenttä. Arabikevät, Syyrian kriisi, hallitsematon pakolaistulva ja ääriliikkeet. Aiemmin maailman kuohunnat ovat tuntuneet suomalaisessa lintukodossa kaukaisilta, mutta viimeistään Brysselin ja Nizzan iskut sekä pakolaisvyöry ovat tuoneet aallot myös Suomeen. Suojelupoliisin viimeisimmän uhka-arvion mukaan terrorismin ja väkivallantekojen uhka onkin kasvanut.
Myös kansalaisten turvattomuuden tunne on lisääntynyt. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan haastattelututkimuksessa vuonna 2015 noin 65 prosenttia vastaajista uskoi elävänsä seuraavan viiden vuoden aikana turvattomammassa maailmassa kuin nyt. Vuotta aikaisemmin näin ajatteli huomattavasti harvempi, 56 prosenttia haastatelluista.
Viranomaiset ja poliitikot ovat huolissaan Suomen kyvystä vastata turvallisuustilanteen muutokseen. Iso osa viestinnästä käydään verkoissa, jonne suomalaisviranomaisten tiedusteluvaltuudet eivät yllä silloin, kun on kyse kansallisesta turvallisuudesta. Tällä hetkellä käytössä ovat lähinnä ne tiedonhankintakeinot, joihin rikosepäilyn ja rikosten torjunnan yhteydessä voidaan turvautua.
Tilanteeseen on kuitenkin tulossa muutos. Jo vuoden 2013 kyberturvallisuusstrategiassa todettiin, että kansallinen lainsäädäntö on tiedustelun osalta puutteellista. Puolustusministeriön johdolla ryhdyttiin hahmottelemaan suomalaisen tiedustelulain suuntaviivoja, ja uudessa hallitusohjelmassa keväällä 2015 esitettiin säädöspohjan luomista ulkomaantiedustelulle ja tietoliikennetiedustelulle. Työ käynnistyi viime lokakuussa kolmen eri ministeriön voimin: sisäasiainministeriön tehtävänä on siviilitiedustelulain valmistelu, puolustusministeriössä huolehditaan sotilastiedustelulaista ja oikeusministeriössä asiaa tarkastellaan perustuslain näkökulmasta. Oikeusministeriön työn on määrä olla valmis syyskuussa, sisäasiainministeriöllä ja puolustusministeriöllä on aikaa vuoden loppuun.
Turvallisuusuhkiin on varauduttu myös muutoin. Muun muassa puolustusvoimista annettua lakia, aluevalvontalakia ja asevelvollisuuslakia on esitetty muutettavaksi, jotta Suomella olisi paremmat edellytykset vastata Lissabonin sopimukseen ja osallistua kansainvälisen avun antamiseen tai vastaanottamiseen.
Turvallisuustila murroksessa
Suojelupoliisin apulaispäällikkö Petri Knape näkee Suomen turvallisuuden tilan murroksessa.
– Perinteisesti suojelupoliisilla on kolme ydintehtävää: terrorismintorjunta, yleinen turvallisuustyö sekä vastatiedustelu. Koskaan ennen nämä kaikki kolme tehtäväaluetta eivät ole olleet näin aktiivisia yhtä aikaa.
Radikaaleinta muutos on ollut terrorismintorjunnassa. Esimerkiksi seurattavien kohdehenkilöiden määrä on kaksinkertaistunut parissa vuodessa noin 300:aan. Knapen mukaan muutos on isolta osin Arabikevään ja Pohjois-Syyrian kriisin tulosta:
– Lisäksi viime kesänä alkaneen pakolaisvirran volyymi oli niin suuri, että joukossa on väistämättä henkilöitä, jotka turvallisuusviranomaisten pitää seuloa.
Myös terrorismintutkija Leena Malkki näkee, että Suomeen kohdistuva terrorismin uhka on kasvanut. Samalla hän uskoo suomalaisen yhteiskunnan muutoksen tuoneen lisää haasteita:
– Kotimaiselle poliittiselle väkivallalle on nyt entistä enemmän maaperää. Poliittisen järjestelmän legitimiteetti ja luottamus päättäjiin ovat aikamoisella koetuksella.
Malkki löytää kehitykselle kaksi selittäjää: kiristyneen taloustilanteen sekä poliittisen konsensuksen ja hyvinvointivaltion perinteiden murtumisen.
– Talouskasvu ei ole enää itsestäänselvyys, vaan nyt joudutaan hakemaan uusia tapoja jakaa yhteistä kakkua.
Malkki muistuttaa, että aiemmin yhteiskunnallisia jännitteitä on hoidettu osallistamalla kaikki osapuolet parlamentaariseen päätöksentekoon.
– Nyt ei aina edes tiedetä, kenet pitäisi ottaa mukaan.
Poliisin pakkokeinoista tiedusteluvaltuuksiin
Kiristyneen taloustilanteen keskelläkin suojelupoliisin toimintakyky on Petri Knapen mukaan pysynyt hyvänä:
– Olemme kohtuullisen hyvin perillä Suomeen kohdistuvista uhkista. Tämän tiedon syventäminen vaatisi kuitenkin lisää resursseja ja toimivaltuuksia.
Suojelupoliisin huutoon vastataankin osittain siviilitiedustelulain valmistelussa, sillä verkkotiedusteluvaltuudet toisivat uusia keinoja tiedon haravointiin.
– Olemme ainoita eurooppalaisia maita, jossa ei ole erityistä tiedustelua koskevaa lakia. Tähän asti tiedustelua on tehty hyödyntämällä poliisin rikosten torjuntaa koskevaa lainsäädäntöä. Nyt meidän tulisi kyetä keräämään tietoa myös sellaisista ilmiöistä, joissa ei välttämättä ole vielä mitään rikokseen viittaavaa, Knape painottaa.
Oikeustieteen professori Juha Lavapuro ihmettelee usein toistettua väitettä siitä, että Suomi olisi ainoana länsimaana ilman tiedustelulakia. Hän viittaa EU:n perustuslakiviraston vertailevaan selvitykseen, jonka mukaan tämän vuoden alussa vain viidessä EU-maassa – Ranska, Alankomaat, Saksa, Ruotsi ja Yhdistyneet Kuningaskunnat – oli strategiseen tietoliikennetiedusteluun oikeuttava lainsäädäntö.
Suomella ei ole oravannahkoja
Tutkija Leena Malkki toteaa, että Suomi on aloittanut terrorismintorjunnan kehittämisen moneen muuhun länsimaahan verrattuna myöhään.
– Syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen on tullut paljon kansainvälisiä velvoitteita, jotka Suomi on toteuttanut hyvän kansainvälisen kumppanin tapaan. Näiden velvoitteiden rinnalla ammattitaito on kuitenkin yhtä tärkeä osa terrorismintorjuntaa. Asiat ovat kehittyneet, mutta en ole täysin vakuuttunut, ovatko suojelupoliisin toimintakulttuuri ja toimintatavat vielä vaadittavalla tasolla.
Tästä on Malkin mukaan näyttöä muun muassa SYPONUR-tutkimuksessa, jossa haastateltiin Syyriaan lähteneiden lähipiiriä. Siinä suojelupoliisia arvostellaan voimakkaasti siitä tavasta, jolla se lähestyy esimerkiksi muslimiyhteisöjä kerätessään tietoja.
Tiedustelulakikeskustelusta Malkki nostaa esille kaksi näkökulmaa.
– Tässä korostuu erityisesti se, että nykyinen lainsäädäntö antaa vain rajalliset mahdollisuudet kerätä tarpeelliseksi koettua tiedustelutietoa. Siten Suomella ei ole kansainvälisessä tiedusteluyhteistyössä tarvittavia oravannahkoja.
Malkki ei kuitenkaan usko kohdistamattoman massavalvonnan voimaan, vaan vertaa sitä neulan etsimiseksi heinäsuovasta.
– Sen sijaan voisin kuvitella tiedustelulaista olevan hyötyä, jos se tuo kohdennettuja mahdollisuuksia seurata verkkoviestintää ja tätä kautta keinoja selvittää viestintään osallistuvien identiteettiä. Suomella on nyt tuhannen taalan paikka ottaa mallia muiden maiden kokemuksista.
Juha Lavapuro näkee tiedusteluvaltuuksien luomisen hyvin merkittäväksi periaatteelliseksi kysymykseksi.
– Perustuslaissa luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton. Nyt tähän yksityisyyden suojan ajatukseen tulee perustavanlaatuinen muutos, kun loukkaamisen edellytyksenä ei enää ole konkreettista rikosepäilyä vaan periaatteessa hyvin abstraktit turvallisuusuhat.
Kohteena vakavasti vaarantava toiminta
Suojelupoliisin Knape painottaa tiedustelulakikeskustelussa, että viranomaiset ovat auttamattomasti myöhässä, jos tietoja voidaan hankkia vasta, kun rikos on jo tehty tai tekeillä. Samalla hän rauhoittelee, ettei suurella osalla suomalaisista ole pelättävää:
– Verkkotiedustelun tavoitteena on saada tietoa yhteiskuntaa vakavasti vaarantavasta toiminnasta. Tavalliset kansalaiset ovat tässä mukana vain harvoin.
Myös puolustusvoimien sotilastiedustelulakivalmistelua johtava lainsäädäntöjohtaja Hanna Nordström painottaa, että valmistelussa haetaan suomalaiseen yhteiskuntaan ja oikeusjärjestelmään sopivia ratkaisumalleja.
– Otamme perus- ja ihmisoikeudet huomioon ja kiinnitämme huomiota kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Olemme käyneet läpi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöjä sekä muiden maiden tiedustelulainsäädäntöjä, joista olemme voineet saada suuntaviivoja työhömme.
Samalla Nordström korostaa, että elinkeinoelämän tarpeet on kuultu, eikä yrityksiltä tulla vaatimaan salausavaimia tai takaporttien rakentamista.
Myöskään siviilitiedustelulain valmistelua vetävä ylijohtaja Kauko
Aaltomaa ei näe kansalaisilla syytä huoleen. Hänen mukaansa valmistelussa on tiedostettu toiminnan säätelyn edellyttämä tarkkarajaisuus ja valvonnan tarve.
Tunnistetiedot eivät valehtele
Juha Lavapuro harmittelee, että yksityiselämän suoja on monelle suomalaiselle turhan kaukainen asia.
– Suomalaiset luottavat poliisiin ja viranomaisiin, eivätkä siksi pidä asiaa niin suurena ongelmana.
Lavapuro ottaa esimerkiksi EU:n ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisun, jossa kiinnitettiin huomiota siihen, ettei Venäjän lainsäädännössä ollut minkäänlaista velvollisuutta ilmoittaa tiedustelun kohteille seurannasta. Näillä ihmisillä oli periaatteessa oikeus viedä asia tuomioistuimeen, mutta heidän tuli kyetä osoittamaan, että heitä oli valvottu salaa.
Juha Lavapuro muistuttaa, ettei NSA:n tyyppinen massavalvonta ole Euroopan unionin tuomioistuimen Schrems-tapauksen perusteella missään oloissa sallittua. Tiedustelu vaatii siis aina rajaamista ja riippumatonta valvontaa.
– Tiedustelulainsäädännön valmistelun yhteydessä on sanottu, ettei massavalvontaa sallita, mutta samalla on todettu, etteivät nykyiset kohdennetut valtuudet riitä. Nyt siis haetaan jotain, joka sijoittuisi näiden kahden vaihtoehdon väliin. Kukaan ei ole vielä määritellyt ääneen, mitä se voisi olla.
Lavapuro muistuttaa samalla, ettei verkkotiedustelusta tule yhtään hyväksyttävämpää, jos se kohdistuu sisältöjen sijaan tunnistetietoihin.
– Usein tunnistetiedot paljastavat yksityiselämästä paljon enemmän kuin itse sisältö. Hyvin tarkkaa tietoa saadaan seuraamalla, missä ihminen käy, kenen kanssa hän lähettää sähköpostia, kuinka paljon Suomesta lähtee viestejä vaikkapa Syyriaan sekä minne rahaliikenne kulkee.
**
Uhkaako Isis Eurooppaa?
Terrorismintutkija Leena Malkki ei näe Pariisin tai Brysselin terrori-iskuissa mitään sellaista, mikä vaatisi aivan uudenlaisia välineitä terrorismitorjuntaan. Pikemminkin kyse on hänen mukaansa jo olemassa olevan lainsäädännön ja työkalujen tehokkaammasta käyttämisestä.
Uutta arviointia vaatii sen sijaan Isisin rooli iskuissa.
– Varsinkin Bryssel on saanut tutkijat arvioimaan uudelleen, onko järjestelmällinen, suuren mittakaavan terrorismi sittenkin mahdollista Euroopassa. Aiemmin ajateltiin, ettei Isis olisi keskusjohtoisesti kiinnostunut järjestämään tällaista toimintaa Euroopassa, mutta nyt näyttää siltä, että iskut voivatkin olla Isisin tietoinen strategia.
Suojelupoliisin apulaispäällikkö Petri Knape siirtyi jutun kirjoittamisen jälkeen sisäministeriöön määräaikaiseksi poliisijohtajaksi vastaamaan erityisesti suojelupoliisiin liittyvistä asioista.
**
Teksti: Heidi Hänninen
Kuvitus: Taru Saxelin
