Vuorovaikutusta ja suunnitelmallisuutta – yhteistoiminta-asiamies haluaa avata lain todelliset tehtävät

Yhteistoimintaa ja osallistumisjärjestelmiä koskevan lainsäädännön valvonnan järjestämistä oli harkittu jo pitkään, ennen kuin laki yhteistoiminta-asiamiehestä hyväksyttiin kevättalvella 2010.

Perusteena valvonnan sijoittamiseksi yhteistoiminta-asiamiehen toimistoon oli tarve eriyttää lainsäädännön valvonta työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) poliittiseen ohjaukseen perustuvasta lain valmistelusta. Ensimmäiseksi yhteistoiminta-asiamieheksi nimitettiin heinäkuussa oikeustieteen tohtori, varatuomari Helena Lamponen.

– On erittäin motivoivaa olla rakentamassa pelisääntöjä suomalaiseen yrityskulttuuriin. Vaikka yhteistoiminta-asiamiehen viranhoito alkoi syyskuun alussa, valmistautuminen käynnistyi kesällä heti nimityksen jälkeen. Mutta lomat ennätin pitää, Lamponen sanoo napakasti ja jatkaa, että ajallisesti työpaikanvaihto sujui hyvin.

– Olin Akavan Erityisalat ry:ssä lähes 21 vuotta. Ne vuodet olivat minulle kasvun paikka niin ammatillisessa mielessä kuin ihmisenä. Siihen aikaan mahtui perheen perustaminen, väitöskirjan aloittaminen ja loppuunsaattaminen, yhteiskunnallisia ja työelämän murroksia sekä paljon työhön liittyviä haasteita. Niin kliseistä kuin se onkin, päivääkään en noista ajoista vaihtaisi pois, Lamponen toteaa.

– Vanhojen ja uusien tehtävien yksi yhdistävä tekijä on, että mitään ei synny vain oman tekemisen kautta vaan yhteistyöllä ja eri osapuolia ymmärtämällä.

Tutkitun tiedon tiellä

Helena Lamponen kuvaa omaa asennoitumistaan työtä kohtaan sanoin ”vahva motivaatio peittää alleen myös epämukavuutta”.

– Yhteiskunnalliset asiat ovat aina kiinnostaneet minua. Myös oikeustiede oli minulle jo nuoresta iästä itsestään selvä valinta. Opintojen edetessä sitten päätin, että minun juttuni ovat työmarkkinat ja sille tielle jäin. Valmistumisen jälkeen tein muutaman vuoden pätkätöitä. Näin jälkikäteen ajateltuna näistäkin kokemuksista on ollut hyötyä, Lamponen muistelee.

Akavan Erityisaloissa Helena Lamponen sai palkka-asiamiehenä ja lakimiehenä kahden vuosikymmenen aikana tehdä monipuolisesti ”kaikkea, mitä työmarkkinalakimiehen työ kattaa”.

– Vaikka vuosia kertyi, aika ei tuntunut pitkältä. Lama ja nousukaudet, EU-jäsenyys ja globalisaatio, IT-huuma ja uusi taantuma tekivät tehtävänsä ja teimme työtä jatkuvassa muutostilassa. Ammatillisesti sain mahdollisuuden jatkuvalle oppimiselle ja näille tiedoille on paikkansa myös uudessa työssäni.

Käytännön oppeja Helena Lamponen ammentaa myös kollegoilta, eri verkostoista, koulutuksista ja omasta, vuosi sitten valmistuneesta väitöskirjastaan ”Työntekijän suojeluperiaate sulautumisessa ja liikkeen luovutuksessa”.

– Kahdesta erillisestä yhteydenotosta viattomasti kehkeytynyt keskustelu johti seitsemän vuoden jatko-opintoihin. Näkökulmani oli kaksitasoinen käsittäen yhteiskunnallisen ylätason sekä juristin käytännön arjen. On päivänselvää, että olen voinut työssäni käyttää omaa tutkimustani varsinkin, kun tulokset ovat näin lähihistoriasta, Lamponen pohtii omaa paneutumistaan yritysjärjestelyjä koskevaan tutkimuskohteeseensa.

– Luotan ja hyödynnän muutenkin tutkimustietoa. Esimerkiksi TEMin vuodenvaihteessa julkaisema arviointitutkimus yhteistoimintalain toimivuudesta toimii minulle innoittajana, sen verran huolestuttavia tulokset olivat. Työnantajista 67 prosenttia ja 64 prosenttia henkilöstöstä ilmoitti tuntevansa lain tyydyttävästi tai välttävästi. Kun lakia ei tunneta, ei sitä välttämättä osata soveltaa oikein. Yhteistoiminta eli YT ymmärretään useimmiten vain irtisanomisia koskeviksi neuvotteluiksi. Ehkä positiiviset asiat eivät ylitä uutiskynnystä tai sitten niitä ei osata yhdistää yhteistoiminnan piiriin.

Yksi tärkeimmistä tehtävistäni tulee olemaan tiedon levittäminen ja lain avaaminen niin yrityksille kuin laajemmalle yleisölle, Lamponen selventää virassa aloituksen lähtökohtia.

Hiljaa hyvää tulee

Yhteistoiminta-asiamiehen toimiston vahvuus tulee olemaan kolme: viisivuotiskaudelle nimitetty yhteistoiminta-asiamies, esittelijä ja sihteeri.

Yhteistoiminta-asiamiehen valtionviran mukanaan tuomat velvoitteet asettavat Lamposen työlle tiettyjä lakeihin sidonnaisia raameja. Tehtävänkuvakin on määritelty laissa: ohjeistaa, neuvoa, kehottaa, tarkastaa ja tarvittaessa hakea henkilöstösuunnitelman ja koulutustavoitteiden teettämistä tuomioistuimelta uhkasakon nojalla tai saattaa esitutkintaan epäilyksen lain rikkomisesta. Lisäksi yhteistoiminta-asiamies pitää henkilöstörahastorekisteriä. Yhteydessä häneen voivat olla niin työntekijät, työnantajat kuin henkilöstön edustajatkin.

– Yhteistoimintalain tärkeimpiä velvoitteita ovat yrityksissä tapahtuva tiedottaminen ja vuorovaikutus. Myös neuvotteluperiaatteilla on tärkeä merkitys uudistuneessa laissa. Neuvotteluissa käydään läpi muun muassa perusteet ja vaikutukset. Päätökset tehdään vasta, kun neuvottelut on käyty. Tavoitteena on yhteistoiminnan hengessä saavutettu yksimielisyys. Yhteistoiminnan toteuttaminen ja toteutuminen edellyttävät yritystason toimijoiden aktiivisuutta. Myös juristit ovat tärkeässä asemassa, kun yrityskulttuuria viedään laissa säädettyyn suuntaan, Lamponen sanoo.

Lamponen on huolestunut vuosittaisten henkilöstösuunnitelmien ja koulutustarpeiden kartoittamisen puutteellisuudesta. Myös nämä seikat on kirjattu yhteistoimintalain alle.

– Vuorovaikutuksellisen yhteistoiminnan hyötyjä ovat pitkällä juoksulla yrityksen parempi tuottavuus ja toiminnan laatu sekä työntekijöiden hyvinvointi ja motivaatio. Nämä ovat isoja asioita niin yksilölle kuin kokonaisuudelle.

Vaikka yhteistoiminta-asiamiehellä on jo edellä mainittuja valtuuksia työnantajan suuntaan, lähtee Helena Lamponen työstämään urakkaansa sovittelevin mielin.

– Ihannetilanne on, että toimistomme pääasialliseksi tehtäväksi muokkautuisi ohjeistus ja neuvonanto, että pääsisimme kiinni tilanteisiin ennen kuin niistä kasvaa ylitsepääsemättömiä epäkohtia. Toivon, että median, asiajulkisuuden ja verkostojen kautta pääsen levittämään sanaa yhteistoimintalaista.

Tarkoituksenmukaista tuuletusta

Pelkkää työtä ei Lamposen elämä kuitenkaan ole.

– Nautin kulttuurista sen kaikissa muodoissa. Työn vastapainoksi ihminen tarvitsee muuta tekemistä, ajatukset eivät voi uusiutua, jos mieli ei pääse välillä lepäämään, Lamponen toteaa viitaten myös ulkoiluharrastuksiinsa.

– Väitöskirjan teon ollessa hektisimmillään naapurit ihmettelivät, miten ihminen voi sauvakävellä noin paljon, Lamponen naurahtaa.

Elämän kokonaisuudessa Helena Lamposta ohjaa uteliaisuus.

– Ihmisen eteen tulee aina uusia asioita, joihin voi tarttua. Kun uteliaisuus säilyy, elämä voi tuoda eteen mitä vain.