Harvalla Lakimiesliiton puheenjohtajalla on takanaan yhtä värikästä historiaa kuin Sakari Sippolalla:
Koulu jäi kesken vuonna 1941, jolloin 16-vuotias Sippola päätyi vapaaehtoisena toisen maailmansodan pyörteisiin. Taistelut loppuivat haavoittumiseen Vuosalmen taistelussa heinäkuussa 1944 ja tulevaisuus näytti epävarmalta. Sodan loppuvaiheessa Suomeen perustettiin valtion sisäoppilaitos, jonne otettiin opiskelijoiksi sotapalveluksessa haavoittuneita nuorukaisia. Sippola suoritti siellä lukion kolmessa vuodessa ja kirjoitti ylioppilaaksi. Sitä seurasi työpaikka VR:n junanlähettäjänä. Työn ohella Sippola aloitti lakiopinnot, jotka hän sai päätökseen vuonna 1956.
– Rautateillä vietetyt vuodet olivat minulle elannon hankkimista. Vuorotyö tarjosi hyvät mahdollisuudet opiskeluun. Suunnitelmissa oli koko ajan valmistua oikeustieteellisestä lakimieheksi, hän muistelee.
Vuosina 1954–1963 Rautatiehallituksessa työskennellessään Sippola auskultoi myös varatuomarin arvon. Seuraava uraetappi oli valtiovarainministeriö, missä Sippola kunnostautui erilaisissa työmarkkinaneuvotteluihin liittyvissä tehtävissä.
– Silloisen linjan mukaisesti pyrimme vastustamaan palkansaajajärjestöjen ehdotuksia parhaamme mukaan. Siltä suunnalta sanottiin, että valtiovarainministeriöön oli koottu kaikki hankalat miehet. Työn ulkopuolella olimme kuitenkin hyviä kavereita, Sippola sanoo.
Vuonna 1973 Sippolasta tuli korkeimman hallinto-oikeuden hallintoneuvos, ja tässä tehtävässä hän viihtyi aina eläkeikään asti. Tuomariuran aikana vankka kokemus työmarkkinakysymyksistä vahvisti Sippolan roolia Lakimiesliitossa. Liiton puheenjohtajuus toteutui vuonna 1989.
– Jäin eläkkeelle vuonna 1995. Vuotta myöhemmin minut kutsuttiin vetämään Lakimiesliiton senioritoimintaa. Aloitin toimikunnan puheenjohtajana ja jatkan sitä työtä edelleen, Sippola kertoo.
Järjestötoiminnan tuntija ja tuomari
Vuonna 1975 lakimieheksi valmistunut ja sittemmin tohtorin tutkinnon suorittanut Heikki Halila on pitkän linjan järjestömies, joka tuli ensimmäisen kerran Lakimiesliiton hallitukseen 23-vuotiaana opiskelijajärjestöjen edustajana. Auskultoimista lukuun ottamatta Halila on tehnyt koko työuransa Helsingin yliopistossa. Järjestökentällä hän on ehtinyt vaikuttaa muun muassa Pykälä ry:n, Nuoret Lakimiehet ry:n sekä Urheiluoikeuden yhdistyksen puheenjohtajana.
– Työurani yliopistolla perustuu tehtävien houkuttelevuuden lisäksi sukutaustaan, perustelee Halila omaa ammatinvalintaansa.
Vaikka Halilan (2001–2006) ja Sippolan (1989–1994) puheenjohtajakausien välillä onkin useiden vuosien ero, yhteinen lakimiesliittolainen historia sai alkunsa joulukuussa 1977: Tuttavuus syntyi bussipysäkillä Munkkivuoressa, josta molemmat olivat matkalla Lakimiesliiton liittokokoukseen. Keskusteltavaa löytyi juridiikasta sekä ammatillisesta järjestötoiminnasta ja edunvalvonnasta.
Heinäkuussa 2014 hovioikeudenlaamanniksi nimitetty Lakimiesliiton nykyinen puheenjohtaja Asko Nurmi (2012–) on muiden lailla innostunut luottamustehtävän tuomista vaikuttamismahdollisuuksista. Hänen urahistoriansa perustuu kuitenkin Halilaa vähemmän suunnitelmallisuuteen.
– Tein oikeusavustajan töitä ympäri Suomea, kunnes minulle tarjottiin parin kuukauden mittaista viransijaisuutta Turun hovioikeudessa. Sillä tiellä olen edelleen, Nurmi naurahtaa.
Ennen kaikkea joukkuepeliä
Sippola muistelee omaa hallitusaikaansa lämmöllä. Elettiin suurien lainsäädännöllisten muutosten aikaa. Esimerkiksi työehtosopimusten yleissitovuus tuli osaksi suomalaista työmarkkinajärjestelmää vuonna 1970, kun suuret ikäluokat olivat saapuneet työmarkkinoille. Lakimiesliiton asiantuntemus työmarkkinakysymyksissä oli suhteellisen heikko, joten hallituksessa oli tarve asiaa tuntevalle lakimiehelle.
– Monikaan lakimies ei sisäistänyt, että sopiminen meni säädösten edelle. Uuden järjestelmän puitteissa tukeuduttiin edelleen liian vahvasti lakiin, kertoo Sippola.
Sippolan kaudella Lakimiesliiton tärkeimpiä saavutuksia olivat lakimiesten ansiotason parantaminen sekä suomalaiseen oikeuspolitiikkaan vaikuttaminen. Vuosien vieriminen ei ole poistanut edunvalvonnan tarvetta. Halila nostaa omalta kaudeltaan esiin Lakimiesliiton hallituksen tärkeitä torjuntavoittoja muun muassa solidaarista palkkapolitiikkaa sekä kaikkien oikeustieteelliseen pyrkivien opiskelijoiden sisäänottamista koskien. Taloudellisten haasteiden puristuksessa liitto on pystynyt samanaikaisesti tehostamaan toimintaa sekä ylläpitämään jäsenkunnan yhteneväisyyttä.
– Lakimiesliitto on estänyt monia lakimiesten ammattikuntaan kohdistuvia huononnuksia. Tällaisia ovat olleet esimerkiksi opiskelijamäärien hallitsematon kasvattaminen ja tuomarikoulun perustaminen. Alan palkkataso on pystytty pitämään kohtuullisella tasolla ilman työtaisteluja, luettelee Nurmi.
Hän korostaa, että hallitustyöskentely on ennen kaikkea joukkuepeliä, missä puheenjohtajan tehtävänä on tehdä työtä liiton näkyvyyden ja hallituksen tekemien päätösten toteutumiseksi.
– Meillä on Askon kanssa tällaisesta yhteistyöstä jaettua kokemusta neljän vuoden ajalta, täydentää Halila.
Lakimiespäivällä vahva asema
Lakimiesliiton historiasta löytyy niin perinteitä kuin suuria muutoksia. Taloudellisesti suurin uudistus oli Suomen Laki -teosta julkaisseen Kauppakaari Oy:n myynti Talentum Oyj:lle. Julkaisutoiminnan myyntiä harkittiin ensimmäisen kerran vuonna 1994, jolloin kanadalaisen ostajaehdokkaan kanssa solmittu esisopimus torpattiin liittokokouksessa. Seuraavalla kerralla vaakakuppi kallistui lopulta myynnin puolelle.
– On väärin syyttää liittoa ja sen silloisia vastuuhenkilöitä Talentum-kaupasta. Ajat olivat kovat, eikä lakikirjan julkaisu ollut enää mikään rahasampo, Nurmi vakuuttaa.
Julkaisutoiminnasta on luovuttu, mutta sen sijaan Lakimiesliiton pitkäaikaisimmaksi instituutioksi osoittautuneet Lakimiespäivät ovat säilyttäneet vahvan asemansa. Ensimmäisiä Lakimiespäiviä vietettiin vuonna 1945 Helsingin Kalastajatorpalla ja paikalla oli monia korkea-arvoisia vieraita, kuten Suomen tuolloinen pääministeri Juho Kusti Paasikivi.
– Juhlavasta tilaisuudesta jäi elävästi mieleen, kuinka Lakimiesliiton puheenjohtaja Antti Tulenheimo ryhtyi muuttamaan ulkoministeriön protokollaosaston kanssa neuvoteltua istumajärjestystä. Ja korkeimman oikeuden presidentti saapui paikalle ilmoittautumatta ja kumisaappaat jalassa, sanoo Sippola.
Juhlahumu on korvautunut ammatillisella koulutuksella ja verkostoitumisella, mikä on lisännyt Lakimiespäivien yhteisöllisyyttä. Viime vuosina tapahtuma on parantanut tunnettavuuttaan vastavalmistuneiden sekä alan opiskelijoiden parissa.
– Kilpailevia tilaisuuksia on paljon, ja Lakimiespäivät ovat joutuneet hakemaan niiden keskeltä oman paikkansa. Kävijämäärien perusteella siinä on onnistuttu hyvin, arvioi Halila.
Puheenjohtajat uskovat Lakimiesliiton tulevaisuuteen, mutta sen turvaaminen edellyttää kaikilta tekijöiltä jatkuvaa omistautumista.
– Aikaisempina vuosina kukoistaneen kollektiivisuuden vähetessä myös korkean järjestäytymisasteen alalla on rakennettava entistä paremmin yksilön tarpeisiin sopivia palveluita, summaa Nurmi.
Sakari Sippola
• Syntynyt Kauhavalla 28.5.1925
• Alempi oikeustutkinto, Helsingin yliopisto, 1952
• Lainopin kandidaatti (LOK), Helsingin yliopisto, 1956
Varatuomari, 1959
• Hallintoneuvos, korkein hallinto-oikeus, 1973–1995
Hallitussihteeri ja hallitusneuvos, valtiovarainministeriö, 1963–1973
Osastosihteeri ja apulaisasianvalvoja, Rautatiehallitus, 1954–1963
Junanlähettäjä, VR, 1947–1954
• Lakimiesliiton puheenjohtaja, 1989–1994
hallituksen jäsen, 1983–1989
senioritoimikunnan puheenjohtaja, 1996–
Heikki Halila
• Syntynyt Tyrväässä 26.5.1952
• Oikeustieteen kandidaatti (OTK), Helsingin yliopisto, 1975
Oikeustieteen lisensiaatti (OTL), Helsingin yliopisto, 1979
Oikeustieteen tohtori (OTT), Helsingin yliopisto, 1994
• Siviilioikeuden professori, Helsingin yliopisto, 2009–
Urheiluoikeuden professori, Helsingin yliopisto, 2001–2009
• Lakimiesliiton puheenjohtaja, 2001–2006
hallituksen jäsen, 1976, 1978–1979
• Mukana eri vaiheissa mm. liiton oikeuspoliittisessa neuvottelukunnassa, ylioppilastoimikunnassa ja järjestövaliokunnassa.
Asko Nurmi
• Syntynyt Kustavissa 12.3.1957
• Oikeustieteen kandidaatti (OTK),
Turun yliopisto, 1984
Varatuomari, 1985
• Hovioikeudenlaamanni,
Turun hovioikeus, 1.7.2014–
• Käräjätuomari, Loimaan, Forssan,
Turun seudun, Turun ja Varsinais-Suomen käräjäoikeudet, 1999–2014
• Hovioikeudenviskaali,
Turun hovioikeus, 1987–1998
• Yleinen oikeusavustaja, Liedon,
Pihtiputaan, Saarijärven, Raision oikeusaputoimistot, 1985–1987
• Lakimiesliiton puheenjohtaja, 26.11.2012–
valtuuskunnan jäsen, 2001–2002, 2009–
hallituksen puheenjohtaja, 2003–2008
hallituksen jäsen, 2002
Teksti: Ari Rytsy
Kuvat: Vesa Tyni
