Markkinaoikeuden ylituomari Kimmo Mikkola astuu rivakoin askelin Helsingin Erottajalla sijaitsevan talon rappukäytävään. Markkinaoikeuden kakkossisäänkäynti sijaitsee samassa rapussa kuin presidentti Ahtisaaren työhuone ja toimisto. Markkinaoikeus on Mikkolan kahden työvuoden aikana saanut lisää henkilöresursseja ja vallannut lisää tilaa Erottajan kiinteistöistä. Jos valtioneuvoston kaavailut markkinaoikeuden uudistuksesta vuonna 2012 toteutuvat, oikeus joutuu etsimään itselleen uudet tilat. Kimmo Mikkolan työ markkinaoikeuden ylituomarina on ollut jatkumoa hänen aikaisemmalle uralleen. Hän siirtyi tehtävään Helsingin käräjäoikeudesta, kolmososaston osastonjohtajan paikalta. Tällä paikalla hän hallinnoi nimenomaan patentti-, tavaramerkki- ja muita IPR-oikeusasioita. Jo tätä ennen Mikkola toimi korkeimman oikeuden esittelijänä ja erikoistui nimenomaan IPR-oikeuteen. Siksi hyppäys markkinaoikeuteen oli luonnollinen. Markkinaoikeuden ylituomarina Kimmo Mikkola on toiminut nyt reilun kahden vuoden ajan. Hän itse kuvaa näitä kahta vuotta erittäin haasteellisiksi. – Kun aloitin tässä työssäni, odotukset olivat varsin suuret. Haluttiin, että taloa ryhdytään kehittämään rivakasti. Kehittämistyöhön olikin kova tarve. Markkinaoikeus perustettiin vuonna 2002 liian pienillä resursseilla, minkä seurauksena oikeus oli ruuhkautunut viidessä vuodessa kovasti ja juttujen käsittelyajat venyivät pitkälti toiselle vuodelle. Mikkola kiittelee kuitenkin henkilökuntaa, joka on ollut erittäin uudistusmielinen ja valmis tarpellisiin toimiin.
Sähköala työllistää
Kimmo Mikkolan mukaan valtion tuottavuusohjelman ja nykyisen taloudellisen tilanteen vuoksi markkinaoikeuden kehittämisen ja lisäresurssien hankkimisen ajankohta on ollut työläs. – Markkinaoikeus kiinnostaa kuitenkin yhteiskunnallisesti, ja siksi meillä on hyviä tukijoita elinkeinoelämässä, eduskunnassa ja ministeriöissä. Niinpä markkinaoikeuden välttämättömiin toiveisiin on suhtauduttu hyvin ja olemme saaneet lisäresursseja. Markkinaoikeus on Mikkolasta siitä harvinainen tuomioistuin Suomessa, että siellä käsiteltävien ja sisääntulevien hakemusten määrä kasvaa jatkuvasti. Yleisestihän tuomioistuimissa suunta on viime aikoina ollut pikemminkin alaspäin. Hakemusten määrää on lisännyt muun muassa se, että markkinaoikeudelle on siirretty uusia asiatyyppejä, joita ei aiemmin ole käsitelty oikeudessa käytännössä lainkaan. Nämä kysymykset liittyvät sähkö- ja energiamarkkinoihin. – On haluttu luoda uusi järjestelmä, jossa monopoliasemassa olevien energiayhtiöiden laskutus ja voitot ovat kohtuullisella tasolla. Näitä uusia juttuja meillä on satamäärin ja nämä juttutyypit ovat varsin työllistäviä. Toinen syy hakemusmäärien kasvuun on hankintalainsäädäntö ja erityisesti julkisia hankintoja koskeva valitusjärjestelmä. Mikkola ottaa esille kaavion, josta näkyy vuosittain saapuneiden valitusten määrät graafisesti; pylväiden pituus on kasvanut tasaisesti. Viime vuonna julkisia hankintoja koskevia valituksia saapui kaikkiaan 451 kappaletta. Tänä vuonna viiden ensimmäisen kuukauden aikana julkisista hankinnoista tehtiin kaikkiaan 250 valitusta. – Jos tämä vauhti jatkuu, vuonna 2009 ylitetään 600 valituksen raja. Tällöin tehdään kaikkien aikojen ennätys. Mikkola iloitsee kuitenkin siitä, että kahden viime vuoden aikana vanhaa jutturuuhkaa on saatu purettua. – Vuosina 2007 ja 2008 ratkaistujen tapausten määrä on kasvanut vielä enemmän kuin saapuneiden valitusten määrä. Mutta jos tänä vuonna juttuja tulee yli 600, olemme entistä kovemmalla. Mikkola uskoo silti, että tänä vuonna pystytään ratkaisemaan yhtä monta tapausta, kuin mitä uusia saapuu. Sen sijaan vanhan ruuhkan purkaminen siirtyy tulevaisuuteen. – Jos juttuja olisi tullut ennakko-oletustemme mukaisesti noin 450, olisimme pystyneet purkamaan ruuhkaa noin 150 tapausta. Pystymme nostamaan ratkaisutehoamme 600 juttuun vuodessa, mutta sen yli emme enää pääse.
Satatuhatta euroa alarajaksi
Julkisia hankintoja koskevaa lakia uudistettiin pari vuotta sitten, jotta valitusten määrä olisi laskenut. Tähän tavoitteeseen uudella hankintalailla ei kuitenkaan ole päästy. Hankintalain mukaanhan kuntien, valtion ja seurakuntien on kilpailutettava kaikki hankinnat, jotka ylittävät määrätyt raja-arvot. – Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolella tehdään isoja hankintoja ja toisaalta koululais- ja vammaiskuljetukset ovat myös tyypillinen valituksen aihe, Mikkola summaa. Hän muistuttaa, että hankintalaissa on periaatteessa kyse Euroopan unionin korruption vastaisesta lainsäädännöstä, jolla pyritään valvomaan, ettei julkisia hankintoja tehtäessä suosita tai syrjitä ketään. – EU:ssa kuitenkin ajatus oli se, että kynnysarvot olisivat korkealla ja puhuttaisiin miljoonahankinnoista. Suomessa säädettiin omat kansalliset kynnysarvot, jolloin vähäisetkin asiat tulevat tutkittavaksi. Niinpä nykyisin esimerkiksi 15 000 euron kopiokoneen hankinta pitää kilpailuttaa lain säädösten mukaisesti. – Meidän kansalliset kynnysarvomme ovat tavattoman alhaalla ja aivan eri tasolla, kuin mitä EU edellyttäisi. Olemme itse rakentaneet ei-toimivan järjestelmän, Mikkola kritisoi. Samalla hän kysyy, onko nykyisessä taloustilanteessa mahdollisuuksia pitää kolmea tuomaria selvittämässä 15 000 euron hankintoja. – Lisäksi nämä alhaiset raja-arvot tuovat kuluja myös kunnissa. Onko kunnilla varaa kilpailuttaa näin pieniä asioita? Mikkola puhuukin kansallisten kynnysarvojen korottamisen puolesta, jotta markkinaoikeus kykenisi käsittelemään yhteiskunnallisesti tärkeät hankkeet lyhyessä ajassa. Hän uskoo, että raja-arvoja määriteltäessä eduskunnan pyrkimyksenä on ollut kohdella suuria ja pieniä yrityksiä samanarvoisesti. Nyt sielläkin on havaittu raja-arvojen alhaisuuden tuomat ongelmat, ja kevään aikana eduskunta onkin hyväksynyt kannanoton, jonka mukaan kynnysarvot tulisi kaksinkertaistaa. – Toivon, että eduskunnan kannanotto johtaa syksyn aikana lainsäädäntöön. Kimmo Mikkolan mielestä eduskunnan esittämä 30 000 euroakaan ei vielä riitä kovin suureen kohennukseen jutturuuhkien purkamiseksi. – Itse näen, että minimiarvo voisi hyvin olla sadassa tuhannessa. Se merkitsisi jo noin 30 prosentin vähennystä asiamääriin.
Asiat selviksi puolessa vuodessa
Pahimmillaan julkisia hankintoja koskevien valitusten käsittelyaika on ollut jopa puolitoista vuotta. Tällä hetkellä sitä on saatu pudotettua noin kymmeneen kuukauteen. Kimmo Mikkola korostaa kuitenkin, että vielä pitäisi pystyä nipistämään muutama kuukausi, koska pitkät käsittelyajat haittaavat kuntien ja niiden hankintayksiköiden toimintaa. Esimerkiksi koulukuljetukset pitää saada koulujen alkaessa pyörimään, vaikka valitus olisi vielä käsittelyssä. – Sairaalavälineet taas kehittyvät niin, että valituksen käsittelyn jälkeen noin vuoden kuluttua kukaan ei enää vanhaa laitetta osta, Mikkola toteaa. Sen vuoksi puoli vuotta, parhaimmillaan kolme kuukautta, on hänen mielestään maksimiaika hankinta-asioiden käsittelylle. Kimmo Mikkola sanoo, että markkinaoikeuden omaa ratkaisutoimintaa on pystytty tehostamaan. Tähän on päästy paitsi kasvattamalla henkilöstön määrää myös kehittämällä toimintatapoja. – Olemme tehneet selkeät henkilökohtaiset tavoitteet, eli jokaisella tuomarilla ja valmistelijalla on oma tavoitteensa siitä, kuinka monta juttua pitää ratkaista vuodessa. Lisäksi ratkaisukokoonpanoja on mietitty uusiksi. Pääsääntöisesti markkinaoikeudessa asiat käsitellään kolmen tuomarin kokoonpanossa. – Nyt pyrimme käsittelemään asiat niin keveissä kokoonpanoissa kuin laki vain sallii. Jos asiasta on olemassa vakiintunutta oikeuskäytäntöä, se voidaan käsitellä kahden tuomarin kokoonpanossa. Mikkola myöntää, että kehitystyö on merkinnyt jokaiselle lisää työtä. – Toistaiseksi henkilöstö on jaksanut, koska edessä on ollut näkymänä vanhan ruuhkan purkaminen ja tasapainoisen tilanteen saavuttaminen. Tämä innostaa työntekijöitä. Samalla hän kuitenkin toteaa, ettei nykyistä työmäärää ole olemassa olevilla resursseilla mahdollisuuksia nostaa. – Emmekä voi enää kovin pitkään jatkaa nykyisillä tehoilla. En pysty motivoimaan työntekijöitä vuodesta toiseen työskentelemään 110-prosentin tasolla. Kimmo Mikkolasta ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista lisätä markkinaoikeuden henkilöstömäärää. Ratkaisun täytyy löytyä erityistuomioistuimen tehtävien määrittelystä.
Kilpailuoikeus yhä vaikeampaa
Hankinta-asioiden lisäksi markkinaoikeutta työllistävät erityisesti kilpailuoikeuteen liittyvät asiat, joita Mikkola pitää yhteiskunnallisesti markkinaoikeuden tärkeimpänä asiaryhmänä jo siksi, että kilpailuoikeus on Euroopan unionin ydinaluetta. Kesän kynnyksellä markkinaoikeudessa käsiteltiin niin sanottua metsäkartellijuttua, jossa osallisina olivat muun muassa Stora Enso ja Metsäliitto. Jutun vaatimukset liikkuivat noin 50 miljoonan euron tienoissa. – Hankinta-asioita on määrällisesti paljon, mutta kilpailuasiat ovat yhteiskunnalliselta merkitykseltään ja oikeudelliselta laadultaan vaativia. Kimmo Mikkola toteaa, että kilpailuoikeusasioissakin on ollut rästiä, mutta kevään aikana tätäkin jutturuuhkaa on saatu purettua pois. Kesäkuun alussa vireillä oli enää 20 asiaa. – Kilpailuoikeudessa käsittelyt ovat laajoja. Metsäyhtiöiden juttua istuttiin vapusta juhannukseen, kolme päivää viikossa, eli kyseessä on hyvin laaja henkilötodistajien kuuleminen. Yleinen piirre on, että kilpailuasiat ovat yhä mutkikkaampia, vaikeampia, laajempia. Myös monet kuluttajasuoja-asiat ovat yhteiskunnallisilta vaikutuksiltaan merkittäviä. Keväällä markkinaoikeus antoi ratkaisun niin sanottujen vippiluottojen myöntämisestä.
Kimmo Tapio Mikkola
Syntynyt 1951, Helsinki OTK 1980, VT 1981 Ura: Markkinaoikeuden ylituomari 2007– Helsingin käräjäoikeus, osastonjohtaja 2006–2007, käräjätuomari 1999–2007 Korkein oikeus 1983–1999 Perhe: Naimisissa Julkaisuja: korkeimman oikeuden ratkaisuja 1995, 1996, 1997, 1998 ja 1999 (toim.)
Markkinaoikeus murroksessa
Markkinaoikeus elää parhaillaan muutoksen aikaa. Valtioneuvosto teki keväällä periaatepäätöksen, jonka mukaan IPR-asiat siirretään vuoteen 2012 mennessä markkinaoikeuteen. Tarkoituksena on kehittää markkinaoikeudesta kilpailuoikeudellisten asioiden osaamiskeskus, johon on keskitetty kaikki kilpailuoikeuteen laajassa mielessä kuuluvat oikeudenalat. – Näiden kysymysten järjestämistä pohditaan parhaillaan kaikkialla Euroopassa, koska paitsi kilpailuoikeuden myös patentti- ja tavaramerkkioikeuden merkitys on kasvanut. Tässä mielessä Suomi on nyt eturintamassa rakentamassa osaamiskeskusta, johon kaikki tämän alan asiat kootaan, markkinaoikeuden ylituomari Kimmo Mikkola kertoo. Suomessa taustalla on hänen mukaansa ajatus siitä, että pienessä maassa IPR-alaan erikoistuneita lakimiehiä on hyvin vähän. Tällä hetkellä IPR-asiat on hajautettu Helsingin käräjäoikeuteen ja Patentti- ja rekisterihallitukseen, joista käräjäoikeus käsittelee noin sata, Patentti- ja rekisterihallitus noin 200 IPR-asiaa vuodessa. Sopimatonta menettelyä elinkeintoiminnassa sivuavia asioita käsitellään sekä markkinaoikeudessa että käräjäoikeudessa. – Meillä Suomessa asiantuntijoiden määrä ei yksinkertaisesti riitä siihen, että näitä asioita käsitellään monessa eri paikassa. Jos haluamme korkeatasoista toimintaa, IPR-asiat pitää keskittää yhteen paikkaan. Osaamisen taso kasvaa vain, jos ratkaisijat ovat saman aihepiirin parissa lähes päivittäin. Markkinaoikeuden uudistus on osa nykyisen hallituksen hallitusohjelmaa. Sen toteuttamista varten on kesäkuussa asetettu työryhmä, joka valmistelee tarvittavat lakimuutokset. Edessä on myös toimitilojen vaihto, koska henkilöstön määrä kaksinkertaistuu. – Tämä tarkoittaa käytännössä markkinaoikeuden perustamista uudelleen. – Tämä avaa meille uudenlaisen, hyvän kehitystien. Uskomme, että pystymme kehittymään sellaiseksi osaamiskeskukseksi, jossa näiden asioiden käsittelytaso paranee entisestään, Mikkola ennustaa.
