Anni-Kristiina Juuso on koulutukseltaan näyttelijä ja lakimies

– Oikeudenkäynnit ovat usein hienoa draamaa. Kaikilla on selvä rooli näyteltävänään, Anni-Kristiina Juuso sanoo.

Juuso on saamelaisen porosuvun lapsi. Hänen tukikohtansa sijaitsee Käsivarren Lapissa, josta hän sukkuloi ympäri maailmaa tarpeen mukaan. Hän on kätellyt Vladimir Putinin Kremlissä ja opettanut Henry Kissingerille porosaamelaisuuden alkeet päivällispöydässä.

Pykälöikäämme.

1. luku: Juristiksi ajautumisesta

1 §. Lapsuuden unelma. Lapsena päätin, että en koskaan täyttäisi enempää kuin maksimissaan 7 vuotta. Tuo unelma on ymmärtääkseni toteutunut.

2 §. Valaistuminen. Ensisijainen ammatinvalintani on aina ollut näyttelijä. Isän tyttönä olen kuitenkin ehkä alitajunnassani seurannut hänen koulutustaan. Oikeustieteen opinnot aloitin tosin vasta aikuisena.

Ensisijainen ammatinvalintani on aina ollut näyttelijä.

2. luku: Elokuvanäyttelijän työstä

1 §. Riemastuttavinta. Elokuvanäyttelijän työ on aina yhtä juhlaa. On mahtavaa tehdä työtä koko sydämellään ja joka solullaan. Lisäksi saa leikkiä päivät pitkät.

2 §. Raskainta. On raskasta, kun roolien eli töiden saamatta jääminen on kiinni ”koko minusta”. On masentavaa kuulla, että olen väärän värinen, väärällä lailla puhuva tai vaikkapa ei-myyvä eli tuottamaton näyttelijä.

3. luku: TV-toimittajan työstä

1 §. Antoisinta. Parasta olivat tietysti suorat uutislähetykset. Kiireet unohtuivat heti, kun kameran punainen valo syttyi. Antoisaa oli myös olla ajan tasalla siitä, missä mennään.

2 §. Ankeinta. Usean aanelosen puristaminen kuuteen riviin, 30 sekunnin sähkeeksi, oli välillä tuskallista.

Parhaimpia ovat ne hetket, kun tuntee oikeasti voineensa auttaa jotakuta pääsemään oikeuksiinsa.

4. luku: Lakimiehen työstä

1 §. Mukavinta. Parhaimpia ovat ne hetket, kun tuntee oikeasti voineensa auttaa jotakuta pääsemään oikeuksiinsa.

Auskultointi oli suuri haaveeni, ja olen hyvin onnellinen siitä, että sain kokea tuon vuoden Lapin käräjäoikeudessa.

Eräs virkatuomari ihmetteli, ”miksi näyttelijä on tullut tänne meidän virastopöllöjen sekaan”. Hei! Ei todellakaan virastopöllöjä. Tosi mielenkiintoista ja tärkeää työtä.

Auskultointi oli suuri haaveeni.

2 §. Masentavinta. Oikeutta ei ole olemassa. Toteutuuko oikeus?

5. luku: Porosaamelaisten elämästä

1 §. Ihaninta. Meille porosaamelaisiksi syntyneille porot eivät ole työtä vaan koko elämämme ja kaikki mitä meillä henkisesti ja fyysisesti on. Ihaninta elämässämme on vapaus.

Luonto on ehdoton päällikkö. Hänen ehdoillaan mennään, eikä kelloa ja kalenteria katsella.

Kesä on elämää, talvi on piinaa.

2 §. Inhottavinta. Vuoden pimeimpänä ja kylmimpänä aikana tapahtuvat poroerotukset ovat niin poroille kuin ihmisille stressistä aikaa. Kesä on elämää, talvi on piinaa. En tiedä suvustani ketään, joka pitäisi talvesta.

6. luku: Saamelaisten asemasta

1 §. Hyvät trendit. Olemme edelleen olemassa. Saamelaiset eivät ole yksi homogeeninen, yhden äänen ja mielipiteen kansa, vaan erittäin heterogeeninen porukka.

Jokaisella alueella ja suvulla on oma historiansa ja omat erityispiirteensä, ajatuksensa ja taistelunsa sekä kielensä ja sen murteet.

Saamelaiset eivät ole yksi homogeeninen, yhden äänen ja mielipiteen kansa.

2 §. Huonot trendit. Saamelaiset ovat jo pitkälti sulautuneet länsimaailmaan. Etenkin sosiaalisessa mediassa kovasti ääntä pitävillä saamelaisilla tietämys ja kosketus käytännön saamelaisuuteen voi olla olematon.

Alkuperäiskansa saamelaisten itsemääräämisoikeuden ydin eli oikeus päättää siitä, kuka kuuluu kansaan, ei toteudu, vaan pakkosulauttaminen jatkuu lain nojalla.

7. luku: Putinin kättelemisestä

1 §. Kohtaaminen. Alexander Rogozhkinin elokuvan Käki taiteellinen työryhmä sai Venäjän elokuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 2004. Juhlatilaisuus järjestettiin Kremlissä.

2 §. Ikimuistoinen episodi. Minulla oli timanteilla koristellut tekokynnet. Harjoittelin kättelyä pitkään ja hartaasti. Varmaan minulla oli joku ajatuskin tuossa kovassa harjoittelussa.

Kun kättelyn aika tuli, kaikki unohtui. En tosiaan tiedä, miten sain lopulta kynteni hyödynnettyä. Ainakin Putin hymyili.

8. luku: Kissingerin ohjeistamisesta

1 §. Kohtaaminen. Olimme vuonna 2008 nyt jo edesmenneen ystäväni, elokuvaohjaaja Miloš Formanin kanssa päivällisillä Kissingereillä. He ovat Formanin kaksospoikien kummeja.

2 §. Ikimuistoinen episodi. En tiennyt, että olisi ollut tahdikasta kutsua isäntää ”Sir” tai ”Mister” Kissingeriksi.

Kun Kissinger kysyi minulta, kuinka monta poroa minulla on, läimäytin häntä tuttavallisesti olkapäälle ja sanoin: ”Kuule Henry, ei porosaamelaiselta saa koskaan kysyä tuota kysymystä. Se on sama kuin kysyisin sinulta, kuinka paljon ja mitä laatua on omaisuutesi ja paljonko sinulla on rahaa tililläsi”.

Ei Henry siitä pahastunut.

Vivien Leigh’n Scarlett O’Hara järisytti jo lapsena maata jalkojeni alla ja aiheutti ammatinvalintani.

9. luku: Pienet suuret asiat

1 §. Mielimauste. Chili.

2 §. Herkkuruoka. Tuoreet poron pää ja koparat ovat aina festivaalin paikka.

3 §. Paras juoma. Jääkylmä lähdevesi ihan suoraan lähteestä.

4 §. Kaunein kukka. Ruvdorássi, suomeksi liekovarpio.

5 §. Viehättävin väri. Keltainen.

6 §. Rakkain romaani. Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan.

7 §. Inspiroivin oikeudellinen teos. Ánde Sombyn Juss som retorikk.

8 §. Esikuva. Voi! Vivien Leigh’n Scarlett O’Hara järisytti jo lapsena maata jalkojeni alla ja aiheutti ammatinvalintani.

9 §. Elämän tarkoitus. Elää, kunnes ikuisuus kutsuu.

10 §. Lempilausahdus/Motto. Äitini sanoin: ”Muista hymyillä”.