Demokratia

Demokratia on hyvä asia. Mutta mitä se on?

Sen sisältö ilmaistiin yli 200 vuotta sitten: vapaus, veljeys, yhdenvertaisuus. Sen toteutumisessa on valtion organisoiminen olennainen.

Ensiksi: poliitikoille, siis eduskunnalle kuuluu valtion ja sen toimielinten asioiden hoito.

Toiseksi: lain säätäminen ei kuulu poliitikoille. Varsinaista lakia poliitikot eivät osaa säätää, he hyväksyvät tehdyt ehdotukset sellaisinaan. Eivätkä he poliittisiakaan lakeja säädä, siunaavat edunvalvojien neuvotteluissa syntyneen tuloksen. Niinpä keskituloiset saavat isompia tulonsiirtoja kun vähätuloiset. Kunta voi ottaa viidenneksen tontista maksutta. Varakkaat ja maanviljelijät maksavat vähäistä perintöveroa, keskivarakkaat paljon. Et cetera. Olisi perustettava lainsäädäntökamari, johon poliitikoilla ei olisi pääsyä.

Kolmanneksi: poliitikoille ei kuulu lain käyttöön puutuminen. ”Todella tärkein Ruotsin vallan perintö Suomelle on varmasti ollut länsimaisen oikeuslaitoksen siemen, joka yhä elää Suomen kansassa sinä peräti länsimaisena käsityksenä, että herrojakin (nykykielellä: vallanhaltijoitakin) vastaan voi puolustautua oikeudessa, että lain pitää olla kaikille sama.” (Yrjö Ahmavaara)

Perus- ja ihmisoikeudet ovat lain yläpuolella. Niistä, kuten vapaudesta, yhdenvertaisuudesta, omaisuuden ja ruumiin koskemattomuudesta, yhdistymisvapaudesta jne. päättäminen kuuluu vielä vähemmän poliitikoille.

William H. Taft siirtyi USA:n presidenttinä toimittuaan tuomariksi ja tuli Yhdysvaltojen KKO:n presidentiksi. Taftin johdolla tuo tuomioistuin otti tehtäväkseen lakien tulkinnan perustuslain ja ihmisoikeuksien nojalla syrjäyttäen parlamenttilakeja, jotka rikkovat perus- ja ihmisoikeuksia. Meidän perinteessämme tarvittaisiin perustuslakituomioistuin. Sen tehtäväksi sopisi siirtää myös tuomareiden nimittäminen.

Tämä olisi demokratia.