Kysymys avaruuden luonnonvarojen käytöstä, omistusoikeudesta ja hyödyntämisestä aiheuttaa tulkintaerimielisyyksiä valtioiden välillä. Aihe on ajankohtainen niin valtioiden kuin yritystenkin suunnatessa jälleen Kuuhun ja syvemmälle avaruuteen.
Esimerkiksi Yhdysvallat pyrkii Artemis-ohjelmassaan perustamaan pysyvän tukikohdan Kuuhun. Myös Venäjä ja Kiina suunnittelevat sinne yhteistä tukikohtaa.
Pysyvät tukikohdat vaativat taivaankappaleiden luonnonvarojen, kuten niistä löytyvän veden, hyödyntämistä. Toistaiseksi valtiot eivät ole saavuttaneet yhteistä näkemystä siitä, miten valtiot ja yritykset voivat näitä luonnonvaroja hyödyntää ja omistaa.
Yhdysvallat tulkitsee kylmän sodan aikaisia valtiosopimuksia siten, että maa voi olemassa olevien sopimusten perusteella säätää luonnonvarojen hyödyntämisen sallivat kansalliset lakinsa. Kiina ja Venäjä puolestaan katsovat, että asia tulisi ratkaista kansainvälisin sopimuksin.
Suomen ja Saksan vakuuttava ponnistus
Suomi on pyrkinyt toimimaan aktiivisesti yhteisymmärryksen edistämiseksi YK:ssa. Suomi ja Saksa yhdessä useamman eurooppalaisen valtion kanssa tekivät vuonna 2021 ulkoavaruuden rauhanomaista käyttöä edistävälle YK:n alaiselle COPUOS-komitealle esityksen, jossa maat esittivät valtioidenvälisen keskusteluyhteyden avaamista avaruuden luonnonvaroja koskevasta sääntelystä.
– Kantavana ajatuksena on monenkeskinen kansainvälinen yhteistyö, jossa kaikki COPUOSin sata jäsenmaata ovat keskustelussa. Kyse on ihmiskunnan tulevaisuudesta, perustelee työ- ja elinkeinoministeriön johtava asiantuntija Jenni Tapio.
Kyse on ihmiskunnan tulevaisuudesta.
Suomi ja Saksa yhdessä muiden maiden kanssa onnistuivat vakuuttamaan myös suurvallat valtioiden välisen keskustelun merkityksestä. Vuoden 2023 alusta alkaen COPUOSin juridisen alakomitean työryhmä aloittaa viiden vuoden työn yhteisen näkemyksen muodostamiseksi. Saavutus on merkittävä askel nykyistä tarkemman sääntelyn edistämiseksi.
– Työryhmän perustaminen voi kuulostaa siltä, että mitään ei tule tapahtumaan. COPUOSissa työryhmällä on kuitenkin äärimmäisen suuri merkitys. Ilman sitä valtioiden välillä ei päästä keskustelemaan sääntelystä yksityiskohtaisella tasolla, Tapio sanoo.
Jäsenmailta ja tarkkailijajärjestöiltä kerätään näkemyksiä siitä, minkälaisia hyödynnettäviä resursseja avaruudessa heidän mukaansa on.
Ensimmäisessä vaiheessa on löydettävä sadan valtion yhteinen määritelmä sille, mitä avaruuden luonnonvaroilla tai resursseilla tarkoitetaan.
– Juuri nyt jäsenmailta ja tarkkailijajärjestöiltä kerätään näkemyksiä siitä, minkälaisia hyödynnettäviä resursseja avaruudessa heidän mukaansa on, Tapio kertoo.
Kuun jälkeen Mars ja asteroidit
Tulevaisuudessa ihmiskunta onnistunee valloittamaan Marsin ja toteuttamaan visiot kaivostoiminnan laajentamisesta avaruuteen. Vaikka kaupallinen avaruuden kaivostoiminta siintää vielä kaukana tulevaisuudessa, avaruuden resursseja koskevat periaatteet määrittelevät jo lähitulevaisuudessa valtioiden ja yritysten toimintaa Kuussa.
Yhdysvaltojen oma lainsäädäntö ja uusi Artemis Accords -sopimus sallivat avaruuden luonnonvarojen hyödyntämisen myös yrityksille. Artemis Accords on lähtökohdaltaan ei-oikeudellisesti sitova julistus periaatteista ja säännöistä.
– He tarjoavat Artemis-sopimusta yhdeksi lähtökohdaksi työryhmän työhön ja sääntelyn kehittämiseksi. Yhdysvallat ja muut Artemis-sopimuksen allekirjoittaneet valtiot katsovat, että sopimus on yhteensopiva nykyisten YK:n avaruussopimusten kanssa, Tapio sanoo.
Valtioiden väliseen vuoropuheluun ja kansainvälisten sopimusten tulkintojen yhteensovittamiseen on nyt saatu paikka.
Tämä on näkemys, jolle ei toistaiseksi löydy valtioiden välistä yhteistä tulkintaa.
– Tärkeää on, että valtioiden väliseen vuoropuheluun ja kansainvälisten sopimusten tulkintojen yhteensovittamiseen on nyt saatu paikka, Tapio sanoo.
– Työryhmän yhtenä tavoitteena on saada aikaan yhteisymmärrys luonnonvarojen hyödyntämisen pääperiaatteista, toivottavasti YK:n päätöslauselman muodossa. Päätöslauselma on voimakkain ei-oikeudellisesti sitova instrumentti, joka YK:n käytössä on. Lisäksi olisi toivottavaa, että viidessä vuodessa löytyisi yhteinen näkemys siitä, tarvitaanko valtioiden välille uusi sitova valtiosopimus, Tapio kertoo tavoitteista.
Jännitteet varjostavat yhteistyötä
Kylmän sodan aikaisiin avaruussopimuksiin on kirjattu, että yksikään valtio ei saa ottaa haltuunsa alueita planeetoilta tai planeettoja kiertäviltä kuilta. Yhdysvallat on tulkinnut kirjausta siten, että se ei koskisi avaruuden luonnonvarojen hyödyntämistä.
– He eivät suinkaan ole yksin tässä. Euroopassa Luxemburgin lainsäädäntö on hyvin samantyyppinen, Arabiemiraateista löytyy vastaava kirjaus, ja vastikään Japanissa säädetty laki mahdollistaa avaruuden luonnonvarojen hyödyntämisen, Tapio kertoo.
Avaruussopimuksiin on kirjattu, että yksikään valtio ei saa ottaa haltuunsa alueita planeetoilta tai planeettoja kiertäviltä kuilta.
Toinen kuuma kysymys on Yhdysvaltojen Artemis-sopimusten kirjaus turva-alueista eli suunnitelmat tulevien tukikohtien ja tutkimusalueiden aitaamisesta turvallisuuden perusteella. Samaan aikaan Yhdysvallat on sitoutunut valtiosopimuksiin, jotka nimenomaisesti kieltävät valtioita estämästä muita valtioita toimimasta avaruudessa.
– Toiset valtiot saattavat tulkita tämän turva-alueen siten, että aitaamalla jokin tietty alue estetään toisia valtioita pääsemästä kyseiselle alueelle, jossa saattaa olla esimerkiksi laajat vesivarannot, Tapio kuvaa tulkintaerimielisyyksiä.
Viime vuosina nähty suurvaltasuhteiden kiristyminen on heijastunut myös avaruuteen, jota kylmän sodan päättymisen jälkeen opittiin pitämään yhteistyön alueena. Suurvaltojen saaminen osaksi työryhmän keskusteluja on merkittävä askel jännitteiden lieventämiseksi.
Kehityksen kanssa pitää olla hereillä, jos haluamme pitää avaruuden rauhanomaisena alueena.
– Tämän kehityksen kanssa pitää olla hereillä, jos haluamme pitää avaruuden rauhanomaisena alueena. Työryhmä toteuttaa osaltaan YK:n perusajatusta siitä, että ainoa keino välttää sota on valtioiden välinen keskustelu ja yhteistyö.
Lisää lukemista
Suomen lausunto COPUOSin kokouksessa 06/22
