Suomi on maailman oikeusvaltioindeksissä kolmannella sijalla, ja julkisessa puheessa korostetaan mieluusti Suomen kansainvälisesti mittavaa työtä ja tunnettuutta oikeusvaltion edistäjänä. Maineelle on toki katetta, mutta ei ehkä aivan niin paljon kuin voisi luulla.
– Ero muiden Pohjoismaiden tekemään oikeusvaltiotyöhön kehittyvissä maissa on selvä: Suomen työ on ollut pistemäistä ja volyymiltaan vähäisempää, sanoo Oikeusvaltiokeskuksen johtaja Tuija Brax.
– On ollut yksittäisiä hankkeita ja yksittäisiä tunnettuja toimijoita. Ja tietysti suomalaisia oikeusalan ammattilaisia on ollut vuosien varrella aika hyvin mukana EU:n, ETYJin, Euroopan neuvoston ja YK:n hankkeissa.
Oikeusvaltiota edistää hajanainen joukko
Oikeusvaltiokeskus perustettiin vuonna 2022 Helsingin yliopiston yhteyteen ulkoministeriön kehitysyhteistyörahoituksella. Kahtena ensimmäisenä toimintavuonna keskus keskittyi miettimään ja pilotoimaan sitä, miten Suomen oikeusvaltiotyötä voisi vahvistaa ja nostaa lähemmäs pohjoismaista tasoa.
Keskus on myös kerännyt oikeusvaltiotyötä tekeviä suomalaisia toimijoita yhteen. Yhdistävää toimintaa ovat esimerkiksi vuotuinen Oikeusvaltiopäivä, pyöreän pöydän keskustelut ja temaattiset tausta-analyysit.
Oikeusvaltiokeskus on löytänyt jo noin 40 toimijaa, jotka ovat tehneet oikeusvaltiotyötä kehittyvissä maissa. Lisääkin saattaa vielä löytyä.
– Meille on tärkeää, että saamme yhteyden asiantuntijoihin, kun etsimme ihmisiä toimintamalliimme kuuluviin oikeusvaltioklinikoihin. Toivottavasti jatkossa myös tehdään enemmän yhdessä kuin erikseen – tähän asti eri tahot eivät välttämättä ole edes tienneet toistensa työstä, Brax sanoo.
Oikeusvaltiokeskus on löytänyt jo noin 40 toimijaa, jotka ovat tehneet oikeusvaltiotyötä kehittyvissä maissa. Lisääkin saattaa vielä löytyä.
Oikeusvaltion määritelmä on lavea
Suomen oikeusvaltiotyö kehittyvissä maissa ei jatkossakaan tule keskittymään vain Oikeusvaltiokeskukselle, vaan toteuttajina on edelleen hyvin erilaisia toimijoita.
Selitys moninaisuudelle löytyy oikeusvaltion laveasta määritelmästä: oikeusvaltio tarkoittaa riippumattomia instituutioita ja laillisuusperiaatetta, mutta se linkittyy myös perusoikeuksiin ja demokratiaan. Oikeusvaltio on edellytys rauhalle ja demokratialle sekä yhteiskuntien kestävälle vakaudelle ja vauraudelle.
Oikeusvaltiotyötä tekevät ilmeisten tahojen, kuten ulko- ja oikeusministeriön, ohella esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, joka on edistänyt muun muassa sovittelua ja oikeusasiamiehen toimintaa, ja vaikkapa Maanmittauslaitos: oikeusvaltiota rakennettaessa on olennaista saada maat kunnolliseen rekisteriin ja omistusoikeudet selviksi.
Hallitusohjelmassa oikeusvaltion edistäminen ja korruption torjunta nostetaan hyvin esille, myös ulko- ja kehityspolitiikan osalta.
Kansalaisjärjestöjen puolella oikeusvaltiota vahvistavat esimerkiksi CMI – Martti Ahtisaari Peace Foundation rauhantyöllään, Kirkon ulkomaanapu kehittämällä hallintoa muun muassa sisällissodasta toipuvassa Somaliassa ja Viestintä ja kehitys -säätiö turvaamalla vapaan lehdistön toimintaedellytyksiä.
Kun punnitaan eri toimijoiden mahdollisuuksia ylläpitää ja ehkä kehittääkin oikeusvaltiotyötään lähivuosina, näkyy kotimaan toimintaympäristössä kaksi vastakkaista trendiä. Kehitysyhteistyön varoja leikataan tuntuvasti, mutta toisaalta hallitus puhuu oikeusvaltion puolesta.
– Hallitusohjelmassa oikeusvaltion edistäminen ja korruption torjunta nostetaan hyvin esille, myös ulko- ja kehityspolitiikan osalta, Brax toteaa.
Oikeusvaltiotyön suuri kysyntä edellyttää rajauksia
Maailmanlaajuisesti oikeusvaltiota, demokratiaa ja ihmisoikeuksia uhkaa autokratian aalto, mutta silti – tai juuri sen takia – suomalaiselle oikeusvaltio-osaamiselle riittää runsaasti kysyntää, enemmän kuin toteutukseen vaadittavia resursseja. Siksi tarvitaan rajauksia. Esimerkiksi Oikeusvaltiokeskuksen maantieteelliset painopistealueet vuosina 2024–2027 ovat Ukraina sekä Länsi-Balkan, Keski-Aasia ja Saharan eteläpuolinen Afrikka.
– On viisasta mennä maihin, joissa voimme syventää jo tehtyä työtä. Ei ole realistista aloittaa vaikeimmasta päästä, vaan sieltä, missä on muutoksen mahdollisuuksia ja halua sitoutumiseen, Brax toteaa.
On viisasta mennä maihin, joissa voimme syventää jo tehtyä työtä.
Jokaisen mahdollisen hankkeen kohdalla pohditaan myös tarkkaan sitä, uskotaanko kumppanin integriteettiin, haluun toimia oikein ja rehellisesti.
Tilannearviot maiden kohdalla elävät, ja hyvä esimerkki löytyy läheltä: vielä vuosituhannen alussa Venäjän arveltiin tosissaan tähtäävän länsimaiseen demokratiaan, ja Suomi tuki muun muassa oikeusavun ja riippumattomien tuomioistumien kehittämistä.
Korruptio on oikeusvaltion vihollinen
Oikeusvaltiotyön sisältöjen kehittämisen osalta Brax nostaa tärkeimmäksi huomioksi sen, että hankkeissa pitäisi olla aina yhteys korruption ja usein sen myötä myös järjestäytyneen rikollisuuden kitkemiseen.
– Kun rakennamme riippumattomia instituutioita ja vahvistamme laillisuusperiaatetta, pitää koko ajan kiinnittää huomiota siihen, kuinka iso uhka korruptio on kehitykselle. Esimerkiksi merkittävän kehitysyhteistyötoimijan eli Yhdysvaltojen US Aidin arvion mukaan korruptio on globaali turvallisuusongelma numero yksi, Brax sanoo.
Korruptio on globaali turvallisuusongelma numero yksi.
Länsimaiden toiminta Afganistanissa on karu esimerkki epäonnistumisesta korruption kitkemisessä.
– Ihmiset menivät usein hakemaan Talebanilta perinteistä oikeutta sen sijaan, että olisivat luottaneet kansainvälisen yhteisön avulla rakennettuun kolmiportaiseen riippumattomaan tuomioistuimeen. Sittemmin on selvinnyt, että ”riippumaton” oikeus olikin usein hyvin korruptoitunut.
Korruption kitkeminen osaksi oikeusvaltiotyön kokonaisuutta
Miten korruption torjunta voisi oikeusvaltiotyössä parhaiten onnistua?
– Ensin on katsottava totuutta silmiin. On arvioitava, mikä on korruption rooli kussakin maassa – onko se esimerkiksi ensisijaisesti julkisten varojen ja aseman väärinkäyttöä vai liittyykö se selvemmin järjestäytyneeseen rikollisuuteen – ja mikä sen rooli on sillä toimialalla, jota kehitetään, Brax sanoo.
– Sitten on mietittävä, mistä korruptio johtuu, miten juurisyihin voidaan vaikuttaa ja miltä osin voidaan vaikuttaa juuri sillä hankkeella, jota tehdään – ja miltä osin asiat liittyvät laajemmin koko yhteiskunnan kehittämiseen.
Jos hankkeen ainoa tarkoitus on torjua korruptiota, ei lopputulos yleensä ole kovin hyvä, Brax toteaa. Eli ei riitä, että esimerkiksi vain muutetaan rikoslain pykäliä korruption osalta, vaan hankkeen on ulotuttava toimeenpanoon ja koulutukseen tai linkityttävä johonkin rajattuun tavoitteeseen.
Jos hankkeen ainoa tarkoitus on torjua korruptiota, ei lopputulos yleensä ole kovin hyvä.
Esimerkiksi Albaniassa parannetaan parhaillaan vaali- ja puoluerahoituksen läpinäkyvyyttä, ja sen osana torjutaan korruptiota. Hankkeessa on kehitetty työkaluja läpinäkyvyyden parantamiseksi ja kasvatettu rahoitusta valvovan oikeusviranomaisen integriteettiä.
– Albaniassa korruption suhteen on suuria haasteita, mutta myös merkittäviä uudistuksia. Tuomioistuimia on esimerkiksi puhdistettu korruptoituneista tuomareista. Yli puolet tuomareista on joutunut jättämään tai halunnut jättää paikkansa. EU:n Twinning-hankkeiden kautta myös suomalaistuomarit ovat käyneet antamassa koulutusta itsenäisyydestä ja riippumattomuudesta, Brax kertoo.
Suomen huiput käyttöön oikeusvaltiotyössä
Palataan Suomen oikeusvaltiotyön vahvistamiseen. Oikeusvaltiokeskuksen mukaan meillä kaivattaisiin muiden Pohjoismaiden tapaan juristikuntaan enemmän juuri oikeusvaltion edistämiseen ja kehitysyhteistyöhön erikoistuneita asiantuntijoita.
Yksi keino lisätä asiantuntemusta on keskuksen luoma toimintamalli eli oikeusvaltioklinikka. Klinikkaan kootaan kunkin hankkeen kannalta mahdollisimman edustava 3–5 asiantuntijan joukko, joka tekee viikon tai parin täsmätyöjaksoja kohdemaahan.
Yksi keino lisätä asiantuntemusta on keskuksen luoma toimintamalli eli oikeusvaltioklinikka.
Oikeusoppineiden rinnalla on muitakin asiantuntijoita, kuten kehitysyhteistyön tuntija. Voi olla myös vaikkapa valtiotieteilijä, joka tuntee toimintamaan yhteiskunnallista tilannetta tai kasvatustieteilijä antamassa näkemystä siihen, miten huomioida koulutuksessa paikalliset olosuhteet.
Malli on erilainen kuin esimerkiksi EU-hankkeissa, joissa asiantuntijoita usein lähetetään työskentelemään pitkäaikaisesti, jopa vuosiksi, paikallisiin organisaatioihin.
– Meidän resursseillamme – ja kun on tarkoitus saada Suomen työtä koordinoidummaksi ja kasvattaa osaajajoukkoa – lähdimme toisesta näkökulmasta. Päätimme käyttää hyväksi Suomen huippuja, eli oikeuslaitoksen, laillisuusvalvonnan tai hallinnon asiantuntijoita, professoreita ja asianajajia.
Globaali toiminta osa juristin yhteiskuntavastuuta
Klinikkatyöskentely mahdollistaa myös sen, että asiantuntijat voivat helpommin irtautua omasta työstään – eikä tarvitse valita kotimaan ja kansainvälisen tehtävän välillä.
– Olemme saaneet esimerkiksi EU-kokouksissa hyvää palautetta siitä, miten Suomi tällä tavalla tarjoaa osaavien vertaiskollegoiden apua ja voi hyvin täsmällisesti vastata tarpeisiin, Brax sanoo.
Hän uskoo, että suomalaisilta juristeilta kyllä löytyy halua perehtyä kehittyvien maiden oikeusvaltiokysymyksiin ja kantaa yhteiskuntavastuuta.
Oikeusvaltiotyö on valtavan tärkeää myös maailmanrauhan näkökulmasta.
Työn mielekkyys juuri nyt tulee hyvin esiin kommentissa, jonka Brax kuuli ollessaan luennoimassa tuomareille: Oikeusvaltiotyö on valtavan tärkeää myös maailmanrauhan näkökulmasta. Oikeusvaltion elementit täyttävä valtio ei juuri koskaan aloita laitonta hyökkäyssotaa, tai jos aloittaisi, toimijat joutuisivat vastaamaan teoistaan oikeudessa.
