Alle nelikymppiseksi Mikko Porvali on ehtinyt paljon. Koulutustaustaltaan mies on sekä poliisi että lakimies, minkä lisäksi hän on kunnostautunut niin tieto- kuin rikoskirjailijanakin.
− En ole mitenkään saavutusorientoitunut, vaan yksi asia on aina johtanut toiseen. Olen tällainen vapaasti rellestävä ihminen.
Mikko Porvalin ura on sattumaa
Porvalin isä on lakimies, joka toimi nimismiehenä. Uravalintaa ei kuitenkaan ohjattu kotoa: kun poika pyrki poliisikouluun, isä kysyi, onko tämä asiasta ihan varma.
Ennen poliisiopintoja nuorimies hakeutui juridis-yhteiskunnalliselle linjalle Etelä-Pohjanmaan opistoon. Se oli lähin opisto, jolla ei ollut poliittisia eikä uskonnollisia siteitä: Porvalin mukaan kotoa pois lähtiessään hän ei ensimmäiseksi halunnut minkään aatteen piiriin.
− Sain elinikäisten ystävien lisäksi tietoa sosiologiasta, vieraista kulttuureista ja maailman uskonnoista. Vuodesta oli valtava hyöty oman itsen ja työuran kannalta.
Porvali myöntää, että hänellä on aina ollut brittiläinen civil servant -ihanne: halu tulla valtion virkamieheksi. Vaikka oikeustieteellisen ovet eivät heti auenneetkaan, toteutui virkamieshaave Porvalin päästessä poliisikoulutukseen.
Porvalin kipinä kriisinhallintaan armeijasta
Poliisikoulun jälkeen Porvali päätyi rikostutkijaksi. Pienen paikkakunnan poliisilaitoksella työ kattoi kaiken mahdollisen ja ulottui henkirikoksista näpistelyihin, luonnonvararikoksista turvapaikka-asioihin.
Viran ohessa Porvali aloitti oikeustieteen opinnot. Monipuolinen lakimieskoulutus saa kiitoksia: se tarjosi vertaansa vailla olevaa yleissivistystä suuntaan jos toiseenkin. Opintojen välissä pari vuotta kului valmiussotilaana EU-joukoissa ja rauhanturvaajana Kosovossa.
− Varusmiesaikana olin ollut toimittajana Ruotuväki-lehdessä ja päässyt juttumatkalle Bosniaan. Tuolloin siellä rakennettiin sekä infrastruktuuria että rauhaa. Kriisinhallinta teki vaikutuksen, mistä jäi ajatus lähteä rauhanturvaajaksi, jos mahdollisuus avautuu.
Mikko Porvali: Tiedustelulait tarpeen
Porvalin mukaan virkamiehen ei tule kukoistaa vain oman hallintonsa uumenissa, jonne Sisä-Suomen poliisilaitoksen rikoskomisariokaan ei ole jumittunut. Tällä hetkellä hän on ”lainassa” puolustusvoimissa ja osallistuu sotilastiedustelulakiin liittyvään suunnitteluun ja koulutukseen.
− Lakeja päivitetään koko ajan, mutta nyt tarjoutui tilaisuus toimia alalla, jolle syntyy jotain kokonaan uutta.
Suomessa tiedustelulakien tarve on ollut jo pitkään ja tiedustelua edellyttävät myös puolustusvoimien lakisääteiset tehtävät. Porvali ihmetteleekin oikeusoppineiden kritisointia lakien kiireellisyydestä. Perusoikeuksien painotuksessa ei nähdä eroja.
− Reaalimaailman tapahtumat osoittavat, että jommastakummasta perusoikeudesta on tingittävä halliten: joko viestinnän luottamuksellisuudesta tai oikeudesta elämään ja turvallisuuteen.
Mikko Porvali: “On tingittävä joko viestinnän luottamuksellisuudesta tai oikeudesta elämään ja turvallisuuteen.”
EU-maissa on tehty parissa vuodessa noin 30 terrori-iskua, joissa on kuollut yli 300 ja haavoittunut yli 1 600 ihmistä. Mitä tulee sotilastiedustelulakiin, Porvali muistuttaa naapurimme käyvän sotaa: Venäjä on palauttanut sotilaalliset keinot ulkopolitiikkaansa ja on aseellisessa konfliktissa rajavaltionsa kanssa.
Porvali haluaa kirjoittaa poliisien historiasta
Porvalin verenperintö ja kulttuuriperintö kimpoavat Karjalasta, ja sitä kautta hän on kiinnostunut Suomen historiasta. Hän on kirjoittanut useita sotahistoriallisia tietokirjoja etenkin tiedustelu- ja vakoilutoiminnasta.
− Pääsy asiakirjoihin on ollut onnenpotku: jatkosodassa tiedustelu-upseerina toimineen isoisäni kirjallinen jäämistö ohjasi oikeille lähteille. Myös veteraanien kertomukset ja oman suvun tarinat ovat olleet apuna.
Suomalainen sotahistoria kiinnostaa Ruotsissakin, jossa on ilmestynyt viisi Porvalin kirjaa ja kuudes on tuloillaan. Porvali edusti Suomea myös Crimetime Gotland -dekkarifestivaaleilla: kaksi uusinta kirjaa ovat poliisihistoriallisia rikosromaaneja.
− Fiktiivisissä romaaneissani haluan nostaa esiin ammattikuntani historiaa ja rikostutkimustaidon kehittymistä. 1920- ja 1930-luvuilla virassaan menehtyneet viipurilaispoliisit esiintyvät kirjoissa omilla nimillään ja tapahtumatkin ovat autenttisia.
Karelia Noir -trilogian päätösosa ilmestyy ensi vuonna, mitä varten Porvali pyrkii löytämään aikaa − ja tilaa. Tarpeelliset kartat ja aineistot sekä aikajanat vaativat pinta-alaa.
− Kirjoittamiseni on rykäisyluonteista. Muutaman päivän kirjallinen retriittini on suuntautunut muun muassa Valamon luostariin.
Porvali toteaa, että hänen kirjallinen toimintansa on ennemmin osa virkamiesroolia kuin että hän haluaisi kutsua itseään kirjailijaksi. Poliisin nettisivuilla rikoskomisario siteeraa henkilökuvauksessaan kirjailija John Buchania: ”Sydämessään jokainen mies tietää syntyneensä etsiväksi.”
