Oikeuspsykologian dosentti Julia Korkman matkaa pian haastattelun jälkeen Jordaniaan, jossa pidetään Pelastakaa Lapset ry:n vuosikokous. Korkman on kuulunut parin vuoden ajan järjestön hallitukseen ja tehtävä on mieluinen.
– Tässä tehtävässä saan näkökulmaa järjestön kautta tehtävään auttamistyöhön.
Psykologia, saati sitten oikeuspsykologia, ei ollut Korkmanin lapsuuden haaveammatti; hän ei edes opiskellut ainetta koulussa.
Sen sijaan Julia Korkmanista oli hilkulla tulla ammattilaulaja. Hän opiskeli laulua Bolognassa Italiassa samoihin aikoihin, kun valmistui psykologiksi, ja Italian-aika vain vahvisti aietta viedä harrastusta vielä pidemmälle. Mutta sitten eteen osui harjoittelupaikka Genevessä YK:n ihmisoikeusjärjestössä.
– Lähtöni YK:n lapsen oikeuksien komitean sihteeristöön oli ratkaiseva hetki. Silloin valitsin psykologin työn, ja laulaminen jäi rakkaaksi harrastukseksi.
Käytännön työtä ja tutkimusta rinnakkain
Julia Korkman on koko uransa ajan tehnyt käytännön työtä ja tieteellistä tutkimusta rinnakkain.
– Helppoa se ei aina ole, mutta mielestäni tilanne on ihanteellinen, sillä näen, mitä tiede suosittelee ja toisaalta kentältä saan käsityksen sen todellisista tarpeista.
Korkman työskentelee Åbo Akademissa tutkijana, ja hänellä on dosentuuri Helsingin yliopistossa. Hän kouluttaa poliiseja ja oikeus- ja terveysalan ammattilaisia sekä työskentelee HUS:n lasten ja nuorten oikeuspsykologian yksikössä.
HUS:n yksiköstä syyttäjät ja poliisi voivat pyytää virka-apua lasten ja nuorten seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai pahoinpitelyihin liittvissä tapauksissa. Korkman pitää ongelmana sitä, ettei puolustus voi pyytää vastaavaa apua, vaikka näkisi esimerkiksi poliisin tekemässä kuulustelussa puutteita.
– Meidän asiantuntijuutemme hyödyntämisen ei tulisi rajoittua vain syyttäjäpuolelle, vaan tätä kysymystä voisi pohtia laajemminkin.
Johdattelu vie kuulemista väärään suuntaan
Kouluttaessaan poliiseja ja oikeusoppineita Korkman opettaa kiinnittämään huomiota kuulemistapaan.
– On vaara, että kuulemisessa kiinnitetään huomiota vääriin asioihin. Odotetaan esimerkiksi, että rikoksen uhri itkisi, vaikka rikoksesta olisi kulunut jo monta vuotta tai että hän olisi heti tapahtuneen jälkeen shokissa.
Korkman tähdentää, että todistajan käyttäytyminen ei saisi puhua sen puolesta, onko hän luotettava vai valehteleeko hän.
Myös kaikkinainen johdattelu niin lasten kuin myös aikuisten kuulemisissa on haitallista.
– Muistiamme ei ole rakennettu siten, että muistaisimme tarkkaan, mitä olemme kokeneet, vaan siihen vaikuttavat suuresti esimerkiksi asenteet ja johdattelevat kysymykset.
Stressi vaikuttaa muistiin
Oikeuteen joutuminen on aina stressaavaa. Aiemmissa kuulemisissa muisti on saattanut toimia moitteetta, mutta tosi paikan tullen kaikki muuttuu.
– Meillä on Suomessa vanha perinne, että oikeudessa on aika jäykkää. Teititellään ja istutaan kaukana toisistaan. Jopa itselleni asiantuntijana esiintyminen on jännittävä tilanne.
Julia Korkman toivookin, että oikeuden jäykkyyttä voitaisiin vähentää ja käsittelyistä tehdä hiukan lempeämpiä.
– Tämä parantaisi ihmisten kykyä tuoda esille sitä, mitä he tietävät. Stressi ja hermostuminen heikentävät muistia ja ihmisen kognitiivista toimintaa.
Korkmanin mielestä todistajien kuuleminen tutkinnan aikana pitäisi aina videoida.
– Tämä ei edellyttäisi, että kaikki nauhoitukset katsottaisiin oikeudessa tai edes kirjoitettaisiin auki, mutta videoinnin avulla saataisiin talteen ihmisen tieto asiasta heti tapahtuneen jälkeen. Tätä tietoa voitaisiin tarvittaessa hyödyntää.
Stressi ja hermostuminen heikentävät muistia ja ihmisen kognitiivista toimintaa.
Ensimmäinen oikeuspsykologian erikoistumiskoulutus
Tällä hetkellä Korkmania työllistää laajasti kaksi tehtävää. Hän on vastaavana tutkijana Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa, jossa tutkitaan silminnäkijätodistajien havainnointikykyä.
– Tutkimme, miten ihminen voi luotettavasti tunnistaa toisen, kun otetaan huomioon etäisyys, valo-olosuhteet sekä henkilön näkökyky. Selvitämme, missä menee se raja, jonka jälkeen tunnistaminen on mahdotonta.
Lisäksi Korkman on järjestämässä syksyllä alkavaa, ensimmäistä oikeuspsykologian erikoistumiskoulutusta Åbo Akademissa. Osallistujien joukossa on niin asianajajia, tuomareita, syyttäjiä kuin poliisejakin.
Korkman iloitsee siitä, että kiinnostus oikeuspsykologiaa kohtaan kasvaa jatkuvasti oikeustieteilijöiden joukossa. Työskentely moniammatillisessa ryhmässä oikeus- ja terveysalan ammattilaisten sekä poliisien kesken vaatii yhteistä kieltä.
– Unelmani on, että oikeusjärjestelmää voitaisiin kehittää yhä ihmisystävällisempään suuntaan. Tällä en tarkoita ainoastaan sitä, että se olisi käsittelyltään lempeämpi, vaan että huomioitaisiin enemmän sitä, miten ihminen toimii.
