Kun puhutaan yksityisistä henkilöistä rikosten selvittelijöinä, keskeinen termi on kiistanalainen. Alan toimijat haluavat olla yksityisiä rikostutkijoita, ei yksityisetsiviä. Poliisihallituksen poliisiylitarkastaja Minna Ketola taas korostaa, että rikostutkinta kuuluu poliiseille, ei yksityishenkilöille.
– Karsastan sanaa yksityinen rikostutkinta, joka rinnastuu helposti viranomaisten tekemään työhön.
Tässä artikkelissa puhutaan rikosten selvittäjistä.
Hyväksymmekö rikostutkinnan yksityistämisen?
Poliisiammattikorkeakoulun koulutusjohtaja Petri Alkiora tunnistaa vallitsevan olotilan: sekä kansalaiset että yritykset odottavat enemmän palveluita kuin viranomaiset voivat tarjota.
Alkiora nostaa esiin vakuutusetsivät, jotka selvittävät, onko vakuutuksen saaja oikeutettu korvaukseen vai onko hänen toiminnassaan väärinkäytöksiä. Vartiointialallakin kysyntä on kasvanut. Yksityisten yritysten vartijat vastaavat lähes kokonaan kauppakeskusten sekä juna- ja metroasemien valvonnasta.
Myös yksityinen rikosten selvittäminen on ilmiönä olemassa, ja siksi sitä pitäisi Alkioran mukaan jollakin tavalla säädellä – jos yhteiskunta siis hyväksyy yksityisen toiminnan rikosten selvittämisessä.
Poliisihallituksessa ei ole Ketolan mukaan havaittu, että rikosten selvittäjät olisivat aktivoituneet rikosten esitutkintavaiheessa tai tarjonneet aiempaa enemmän selvittämäänsä materiaalia poliisille.
Ketola korostaa, että kysymys on perustavanlaatuinen: kuinka paljon sellaisesta toiminnasta, joka perinteisesti ja lainsäädännöllisesti on kuulunut viranomaisille ja joka sisältää julkisen vallan käyttämistä, voidaan antaa yksityisille toimijoille? Ja jos sitä annetaan, miten lainsäädännön pitää ottaa asiaan kantaa?
Ei voi olla niin, että tässä työssä on epäselviä rooleja ja vastuita.
– Rikos- ja esitutkinta on pidettävä viranomaistoimintana, ja esitutkintaviranomaiset on määritelty lainsäädännössä. Ei voi olla niin, että tässä työssä on epäselviä rooleja ja vastuita.
Eri syitä yksityisen rikosselvittäjän käyttöön
Poliisin alentunut kyky tutkia ja selvittää rikoksia on tärkein syy, jonka vuoksi erityisesti yritykset kääntyvät yksityisten toimijoiden puoleen. Näin väittää pari vuosikymmentä poliisina toiminut ja vuosituhannen alusta itseään yksityiseksi rikostutkijaksi kutsunut Bexor Oy:n toimitusjohtaja Ari Huhtinen.
Yksityisten rikosselvittäjien käyttöä edistää Petri Alkioran mukaan yritysten halu pitää itseään koskevat rikokset poissa julkisuudesta. Tämä koskee yhtä lailla niin ulkoisia kuin sisäisiä väärinkäytöksiä.
Yksityisten rikosselvittäjien käyttöä edistää yritysten halu pitää itseään koskevat rikokset poissa julkisuudesta.
Huhtisen yrityksen toimeksiannot liittyvät erilaisiin rikoksiin ja riita-asioihin. Toimeksiantaja päättää tapauskohtaisesti, viedäänkö asia poliisille vai sovitaanko se syyllisen kanssa muulla tavalla.
Huhtinen kertoo esimerkin.
– Helsingissä toimii 15 hengen yritys, jolla on käteiskassa. Siihen haetaan pankista joka toinen viikko tietty summa rahaa. Kerran kassa hävisi heti, kun rahat oli haettu. Syyllisen täytyi olla joku henkilökunnasta.
Huhtisen mukaan poliisi ei ehtinyt puuttua juttuun riittävän ripeästi, ja Huhtista pyydettiin apuun.
– Selvitin haastatteluilla, missä kukin työntekijä oli ollut tapahtuma-aikana. Ensimmäisen kierroksen jälkeen haastattelin uudelleen kolme henkilöä, joista yksi lopulta tunnusti teon.
Yksityinen sopiminen voi johtaa epätasa-arvoon
Rikostutkintaa koskevalla lainsäädännöllä turvataan oikeudenmukainen rikos- ja esitutkinta, oikeudenkäynti sekä asioiden puolueeton selvittäminen.
– Rikostutkintaa säätelevään lainsäädäntöön liittyy yksittäisten pykälien lisäksi periaatteet, joilla taataan reilu oikeudenkäynti. Viranomaiset huolehtivat prosessin aikana osapuolten oikeusturvasta, Minna Ketola sanoo.
Rikosasioiden vienti täysin tuomioistuinten ulkopuolelle voisi hänestä olla huolestuttava kehityssuunta. Ongelmia syntyy, jos rikostapauksia ei käsitellä juridisessa prosessissa, vaan niitä sovitaan yksityisesti osapuolten välillä. Tällöin kyseessä ei ole laissa tarkoitettu sovitteluprosessi vaan puhtaasti kahden osapuolen välinen asian käsittely.
Ihmisten välinen tasavertaisuus kärsii, jos osa rikostapauksista siirtyy oikeudenkäyntien ulkopuolelle.
– Ihmisten välinen tasavertaisuus kärsii, jos osa rikostapauksista siirtyy oikeudenkäyntien ulkopuolelle. Jos on varallisuutta, voi sovittaa rikoksensa rahalla, mutta jos näin ei ole, joutuu vastaamaan rikoksestaan oikeudessa, Alkiora pohtii.
Rikostutkinta on tarkoin säädeltyä viranomaistyötä
Esitutkinnasta vastaavalla poliisilla voi Huhtisen sanojen mukaan olla tuhansittain rikosilmoituksia jonossa. Tutkintapyyntöjen kynnys on laskenut sähköisten palveluiden myötä, mikä on viime vuosina pahentanut ruuhkaa.
Oikeusistuimissa käsittelyajat venyvät pitkiksi.
– Olin hiljattain todistamassa oikeudessa tapausta, jossa rikosilmoitus oli kirjattu lähes kymmenen vuotta ennen jutun ensimmäistä oikeudenistuntoa. Tällaiset viiveet ovat täysin kestämättömiä, Huhtinen sanoo.
Yksityiset rikosten selvittäjät sanovatkin haluavansa lisätä yhteistyötä poliisin kanssa ja lievittää poliisin työpaineita.
– Yksityisen tutkijan tekemä työ rikosasiassa ennen poliisitutkinnan aloittamista voi nopeuttaa merkittävästi poliisitutkinnan valmistumista ja asian etenemistä oikeuteen, Huhtinen väittää.
– Esitutkintavaltuuksien antaminen yksityisille toimijoille ei ole ensisijainen tapa paikata resurssipulaa, Ketola puolestaan sanoo.
Vielä 2000-luvun alussa yksinomaan poliisi vastasi niistä valvonta- ja turvallisuusalan tehtävistä, joita nyt hoitavat alan yritykset. Voisiko esitutkinnassa olla tehtäviä, jotka siirtyisivät samalla tavalla yksityisten yritysten hoidettaviksi?
– Tällainen vaihtoehto ei ole tullut esille. Tutkinta on poliisin työssä tarkimmin säädeltyä toimintaa, joten on hyvin vaikeaa nähdä, että sitä lähdettäisiin yksityistämään, Minna Ketola Poliisihallituksesta sanoo.
Meidän on mietittävä, miten vastaamme poliisin resurssipulaan olemassa olevan lainsäädännön puitteissa ja lainsäädäntöä kehittämällä.
Yksityiset toimijat eivät Ketolan mukaan ole edes osaratkaisu poliisien resurssipulaan, sillä se merkitsisi ainakin osaksi samojen valtuuksien antamista heille kuin poliiseille. Jos yksityistämisen tielle lähdettäisiin, koko prosessi pitäisi miettiä uudestaan: koulutus, valvonta ja toimivaltuudet.
– Meidän on mietittävä, miten vastaamme poliisin resurssipulaan olemassa olevan lainsäädännön puitteissa ja lainsäädäntöä kehittämällä. Tätä kysymystä on tarkasteltu hiljattain valmistuneessa työryhmämuistiossa, Ketola painottaa.
Yksityisellä rikosten selvittäjällä on jokaisen oikeudet
Laki ei määrittele erikseen yksityisten rikosten selvittäjien oikeuksia. Näillä henkilöillä on arkisessa työssä samat oikeudet ja rajoitteet toimia kuin kenellä tahansa kansalaisella.
– Rikoksia pystytään selvittämään myös ilman poliisin toimivaltuuksia, eikä lisävaltuuksien saaminen ole ensisijainen tavoite. Eivät rikostutkijan taidot katoa, vaikka luovuttaa virkamerkin pois, Huhtinen toteaa viitaten aiempaan työuraansa poliisina.
Yksityisyyden suoja rajaa yksityisten rikosten selvittäjien toimintaa. Huhtinen mainitsee esimerkkinä kameravalvonnan tilanteessa, jossa tuntematon auto oli törmännyt parkkihallissa toiseen autoon ja aiheuttanut tuhansien eurojen vahingot. Parkkihallin kameravalvontatietoja ei annettu kolarin kärsineelle osapuolelle yksityisyyden suojaan vedoten.
Yksityisyyden suoja rajaa yksityisten rikosten selvittäjien toimintaa.
Tiedot luvattiin toimittaa poliisille, jolle kärsinyt osapuoli meni tekemään asiasta ilmoituksen. Poliisi totesi, ettei se uuden tieliikennelain perusteella tutki parkkipaikkakolareita.
Oikeus arvioi yksityisen selvittäjän painoarvon
Yksityisen rikosselvittäjän aineistoa ja todistusta arvioidaan sekä esitutkinnassa että oikeuden istunnossa samalla painoarvolla kuin muitakin todisteita.
– Jos tutkimani asia päätetään viedä oikeuteen, teen poliisille asiakkaan puolesta tutkintapyynnön, johon liitetään tekemäni raportti. Raportista ilmenee, mitä asian tutkimisessa on selvinnyt. Poliisi tekee oman tutkintansa, jonka aikana minua kuulustellaan tarvittaessa todistajana, Huhtinen sanoo.
Ketola toteaa, että syyttäjä arvioi poliisin tekemän esitutkinta-aineiston. Kun poliisi saa aineistoa yksityiseltä tutkijalta, se arvioi, onko aineisto valmista esitutkintaan.
– Jos yksityinen rikosten selvittäjä päätyy todistajaksi, hän on samanlainen henkilötodistaja kuin kuka tahansa. Hänen hankkimiensa todisteiden pitää kulkea poliisin varmennuksen kautta, kertoo Alkiora.
Jos yksityinen rikosten selvittäjä päätyy todistajaksi, hän on samanlainen henkilötodistaja kuin kuka tahansa.
Ketola muistuttaa, että esitutkintavaltuuksien laajentamista puhtaasti viranomaisten kesken on selvitetty tarkasti.
– Esimerkiksi puolustusvoimilla on poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen ohella esitutkintavaltuudet. Niiden laajentamistarpeita ja -perusteita on käsitelty varsin kattavasti ja kriittisestikin.
Yksityinen selvittäjä vastaan poliisi
Rankimmillaan Huhtinen on tutkinut henkirikostapauksia, joissa poliisitutkintaa ei uhrin omaisten mielestä ole tehty riittävän perusteellisesti.
– Minua kiinnostaa yksityishenkilön toimeksianto, jos se on jotenkin merkittävä yhteiskunnallisesti. Se, mitä pidän merkittävänä, on itseni päätettävissä, Huhtinen sanoo.
Minua kiinnostaa yksityishenkilön toimeksianto, jos se on jotenkin merkittävä yhteiskunnallisesti.
Yksityishenkilöiden tapaukset ovat Huhtisesta merkittäviä esimerkiksi epäiltäessä, että poliisin ja oikeuslaitoksen toiminta on johtamassa väärään lopputulokseen.
Mitä Huhtinen työssään tekee?
– Teen tutkintaa haastattelemalla todistajia ja keräämällä muilla tavoin faktoja ja näyttöä. Joskus oikeudessa on syntynyt tilanteita, joissa olen ollut poliisin kanssa eri mieltä siitä, mitä tutkittavassa asiassa on tapahtunut.
Huhtinen korostaa pyrkimystään objektiivisuuteen ja faktoihin, vaikka hän toimisi rikoksesta epäillyn toimeksiannosta.
– Korostan aina etukäteen, että kaivan esille kaiken mahdollisen tiedon. Kirjoitan raporttiini siis myös toimeksiantajani mahdollista syyllisyyttä tukevat seikat. Muutama toimeksianto on asiaa korostettuani jäänyt tulematta, Huhtinen kertoo.
