Ihmisoikeuskeskuksen johtaja, OTK, VT Sirpa Rautio toteaa, että hänellä on käynyt uralla hyvä tuuri. Työtehtävät ovat olleet vaihtelevia ja hyvin kiinnostavia.
– Kun tulin aikoinani työelämään 1980-luvun lopussa, maailma oli mullistumassa. Eurooppa muuttui, Suomi liittyi Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen, Neuvostoliitto hajosi ja Suomeenkin tuli turvapaikanhakijoita. Samoihin aikoihin – vuonna 1993 – sain tilaisuuden lähteä ensimmäistä kertaa töihin ulkomaille. Olen tarttunut aina hanakasti kaikkiin mahdollisuuksiin.
Alalle Rautio päätyi, koska häntä kiinnostavat yhteiskunnalliset asiat ja oikeudenmukaisuus. Hän mietti myös tuomarin ammattia, mutta tuomioistuinharjoittelu sai pyörtämään aatokset uusiksi.
– Tuomioistuinlaitos tuntui muodolliselta. Pidän vauhdikkaammasta ja sosiaalisemmasta työstä. Ihmisoikeustyö ei myöskään ole vain juridiikkaa.
Vaikuttaja kotimaassa ja kansainvälisesti
Perehtyminen ihmisoikeuksiin oli 1980–90-lukujen taitteessa vielä uutta ja pitkälti omaehtoisen opiskelun varassa. Kun ensimmäisiä turvapaikanhakijoita tuli Suomeen, Sirpa Rautio pääsi hyödyntämään osaamistaan alalta.
Rautio palasi aikanaan maailmalta kotimaahan ja aloitti Ihmisoikeuskeskuksen johtajana 2012.
Hallinnollisesti Ihmisoikeuskeskus toimii eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteydessä, mutta on toiminnallisesti itsenäinen ja riippumaton. Yhdessä ne muodostavat Suomen kansallisen ihmisoikeusinstituution.
Hallinnollisesti Ihmisoikeuskeskus toimii eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteydessä, mutta on toiminnallisesti itsenäinen ja riippumaton.
Keskuksella on lakisääteinen tehtävä edistää ja seurata perus- ja ihmisoikeuksia niihin liittyvine koulutuksineen ja tutkimuksineen, laatia selvityksiä ihmisoikeuksien toteutumisesta, antaa lausuntoja sekä osallistua kansainväliseen yhteistyöhön, joka on välttämätöntä tuloksien aikaansaamiseksi.
Kansainvälisillä foorumeilla ja yhteistyössä keskus pääsääntöisesti edustaa Suomen kansallista ihmisoikeusinstituutiota. Sillä on itsenäinen puhe- ja osallistumisoikeus muun muassa YK:n ihmisoikeusneuvostossa, jonka jäseneksi Suomi on juuri valittu. Tätä puheoikeutta keskus aikoo myös käyttää sille tärkeissä teemoissa.
Raution vinkki juristin polulle on perehtyä ihmisoikeuksiin. – Ne leikkaavat kaiken läpi: perus- ja ihmisoikeusosaamista tarvitaan lähes joka alalla. Perustiedot auttavat ymmärtämään myös yhteiskunnallista keskustelua.
Nuorille näkyvyyttä ja valtaa
Rautio on perustanut vuonna 2021 keskukseen uuden nuorten asiantuntijoiden ohjelman. Rekrytointiprosessissa hakemuksia kertyi noin 240. Hakijoiden joukosta löytyy henkilöitä hyvin monenlaisilla taustoilla, mitä monimuotoisuutta ihmisoikeustyöhön kaipaava Rautio pitää hyvänä.
– On upeaa päästä tekemään töitä nuorten kanssa ja ottaa heidät mukaan keskuksen toimintaan. Tämä on tapa uudistaa toimintaa myös sisältä käsin. Olen iloinen, että ihmisoikeudet selvästi kiinnostavat nuoria.
On upeaa päästä tekemään töitä nuorten kanssa ja ottaa heidät mukaan keskuksen toimintaan.
Raution mielestä olisi tärkeää, että nuoret näkyisivät enemmän ja voisivat aidosti osallistua myös ihmisoikeusasioihin.
– Kun kävin äskettäin EU:n perusoikeusviraston tilaisuudessa Wienissä, havahduin siihen, että päälavalla oli hyvin paljon nuoria puhumassa huolenaiheistaan, kuten ilmastonmuutoksesta ja syrjinnästä. Minusta meillä Suomessa ollaan perässä nuorten osallistamisessa ja rohkeudessa antaa heille oikeaa valtaa vaikuttaa asioihin.
Vammaissopimuksen toteutus ontuu
Ihmisoikeuskeskuksella on lakisääteinen erityistehtävä yhdessä eduskunnan oikeusasiamiehen kanssa edistää, suojella ja seurata YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen täytäntöönpanoa.
Suomi ratifioi sopimuksen 2016, mitä Rautio pitää todella tärkeänä etappina. Resursseja uuteen tehtävään ei kuitenkaan ole löytynyt, ja ristiriita odotusten ja todellisuuden välillä on hänen mukaansa yhä suuri.
Sirpa Rautio muistuttaa, että vammaisten oikeuksien toteutumisessa ja osallistamisessa on edelleen paljon ongelmia. He eivät pääse riittävästi mukaan päätöksentekoon, työttömyysaste on korkea ja koulutukseen pääsykin on usein vaikeaa. Ennakkoluulot ja asenteellisuus näkyvät yhteiskunnassa yhä.
Vammaisuus ei ole ongelma vaan se, ettei yhteiskunta ole syrjimätön, saavutettava ja esteetön.
Marraskuussa esiin tullut vakava tapaus vammaisen lapsen kaltoinkohtelusta on järkyttänyt Rautiota, vaikka huonosta kohtelusta ja laittomista rajoitustoimista asumispalveluyksiköissä on ollut tietoa ennenkin. Hän näkee, että tapauksen täytyy viimein herättää päättäjät: valvontaa pitää selvästi vahvistaa ja ongelmien syihin puuttua eri tavoin.
– Vammaissopimus lähtee siitä, että vammaisuus ei ole ongelma vaan ongelma on se, ettei yhteiskunta ole syrjimätön, saavutettava ja esteetön.
Ihmisoikeuskenttä on pirstoutunut
Keskuksen painopistealueisiin kuuluu myös ikääntyvien oikeuksien seuranta ja edistäminen.
– Ikääntyvien on vaikea saada riittäviä ja laadukkaita palveluita kotiin. Asumispalveluyksiköissä saatetaan käyttää rajoitustoimenpiteitä, jotka loukkaavat ikääntyneen perus- ja ihmisoikeuksia. Näihin ongelmiin yritämme Ihmisoikeuskeskuksessa osaltamme vaikuttaa esimerkiksi hoiva-alan henkilökunnan ja johtajien koulutuksella.
Itsemääräämisoikeus on Raution mukaan osittain sääntelemätön alue. Lainsäädännön yleinen kehikko itsemääräämisoikeuteen liittyvistä asioista puuttuu edelleen, mutta työ on nyt lopulta käynnistetty.
Rautio sanoo olevansa huolissaan ihmisoikeuksien pirstoutumisesta Suomessa.
– Ihmisoikeudet nähdään usein jonkin teeman tai ryhmän oikeuksien kautta, eikä niitä ymmärretä kokonaisuutena. Suomen poikkeuksellisen hajanainen toimijakenttä vahvistaa tätä edelleen. Ihmisoikeuskeskus pyrkii kokoamaan toimijoita yhteen.
Ihmisoikeudet nähdään usein jonkin teeman tai ryhmän oikeuksien kautta, eikä niitä ymmärretä kokonaisuutena.
Sekin Rautiota mietityttää, että Suomessa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta kyseenalaistetaan.
– Myös meillä on voimistunut anti-gender-liikehdintä. Oikeusvaltion näkökulmasta huolestuttaa esimerkiksi naistoimittajiin ja -poliitikkoihin kohdistuvan häirinnän ja uhkailun lisääntyminen. Emme ole syyttä saaneet huomautuksia ihmisoikeuksia valvovilta tahoilta naisiin kohdistuvasta väkivallasta.
Hyvääkin on tapahtunut: naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseen ja torjumiseen liittyvä Istanbulin sopimus on ollut Suomessa voimassa jo kuusi vuotta. Se on tuonut konkreettisia parannuksia, kuten lisää turvakotipaikkoja ja Seri-tukikeskuksia seksuaaliväkivallan uhreille.
Tarvetta lisätiedolle ja monitieteellisyydelle
Rautio pitää ongelmallisena, että Suomessa on edelleenkin tiedon vajetta ihmisoikeuksien toteutumisesta.
– Kuvittelisi, että Suomen kaltaisessa pienessä, hyvin kehittyneessä tietoyhteiskunnassa olisi luotettavaa tietoa kattavasti saatavilla. Mutta näin ei ole, oikeuksiin liittyviä ongelmia jää katveeseen.
– Yritämme Ihmisoikeuskeskuksessa kerätä tietoa ja ymmärtää, miksi tietyt oikeudet eivät toteudu. Jokin osa lainsäädännöstä ei toimi tai viranomaisilla ei ole osaamista tai resursseja. Ehkä ihmiset eivät edes tunne omia oikeuksiaan.
Yritämme Ihmisoikeuskeskuksessa kerätä tietoa ja ymmärtää, miksi tietyt oikeudet eivät toteudu.
Raution mukaan ihmisoikeuksia pitää kehittää systemaattisesti ja juuri tietoon perustuen. Hän nostaa myös esiin, että Suomessa luotetaan perus- ja ihmisoikeuskontrollissa pitkälti lainoppineisiin. Tällöin äänessä ovat olleet valtiosääntöjuristit kertomassa, miten hallituksen esitys noudattaa perustuslakia.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt tieto siitä, miten esimerkiksi koronarajoitukset vaikuttavat ihmisten elämään.
– Vaikutukset tulevat joskus yllätyksenä, kuten koronapandemian alkuvaiheessa vammaisten henkilöiden ja ikääntyvien osalta. Ehkä ei osattu toimia toisin, joskus ehkä varottiin liikaakin. Vasta nyt on alettu vakavammin miettiä toimenpiteiden tosiasiallisia vaikutuksia.
– Ymmärrys edellyttää myös monitieteellistä tutkimusta. Juristit eivät välttämättä osaa tutkia sitä, mitä yhteiskunnassa tai ihmisten elämässä tapahtuu.
Ymmärrys edellyttää myös monitieteellistä tutkimusta.
Suomessa perustuslaillinen kontrolli toteutuu lakeja säädettäessä perustuslakivaliokunnassa.
– Nykyään myös lainsäädännön arviointineuvosto arvioi lainsäädäntöhankkeita ja niiden tosiasiallista vaikutusta. Minusta tämä on tärkeää.
Rautio pitää hyvänä esimerkkinä myös yliopistojen ja tutkijoiden SILE-hanketta, jossa tutkitaan lainsäädännön vaikutuksia hiljaisiin toimijoihin, kuten vaikkapa huumeidenkäyttäjiin tai asunnottomiin.
– Perusoikeuksien tulee suojella myös niitä, joiden ääni ei kuulu ja jotka eivät osallistu.
SILE-hankkeessa ovat mukana myös eläimet. Tätä Rautio pitää tärkeänä, vaikka eläinten oikeudet eivät keskuksen toimialaan kuulukaan.
Musiikki mukana
Musiikkisuvusta tulevalla Rautiolla oli aikoinaan myös toinen uravaihtoehto.
– Soitin viulua vakavasti oikiksen toiseen vuoteen asti, ja ajatuksena oli jatkaa muusikkona. Nykyisin soitan harvoin, korkeintaan joululauluja jouluisin. Kuuntelen paljon musiikkia ja käyn konserteissa.
Korona-aikana on ollut aikaa olla kotona, ja soittaminen palasi Raution elämään: hän osti itselleen ukulelen.
