Valmistava teollisuus etenee kohti uutta digitalisaation vaihetta, joka haastaa sopimusjuridiikan uudella tavalla. Dataan kohdistuu suuria odotuksia liiketoiminnan kasvun suhteen. Jotta tähän kasvuun päästään, yritysten on jaettava datavirtojaan aiempaa laajempiin verkostoihin.
Teollisuusyritysten olisi uskallettava jakaa sellaistakin dataa, joka on perinteisesti salattu liiketoiminnan suojaamiseksi.
– Datan jakaminen on sopimusteknisesti haastavaa. Siihen liittyy myös suuri kulttuurillinen muutos. Kysymykset ovat vaikeita, sillä tämä aihe on uutta teollisuusyritysten välisessä toiminnassa, sanoo Turun yliopiston kauppakorkeakoulun tutkimusjohtaja Taina Eriksson.
Datan jakaminen on sopimusteknisesti haastavaa. Siihen liittyy myös suuri kulttuurillinen muutos.
Sopimusten on joustettava
Eriksson työskentelee tutkimusjohtajana Turun yliopiston Centre for Collaborative Research CCR-yksikössä, joka osallistui Suomessa toimivien teollisuusyritysten yhteiseen InDEx-projektiin (Industrial Data Excellence). Projektissa testattiin teollisuusdatan jakamiseen kehitettyjä uusimpia kansainvälisiä IDS-standardeja ja -teknologioita.
Eriksson kollegoineen selvitti, miten kolme kotimaista valmistavan teollisuuden yritystä kykeni sopimaan keskenään datan jakamisesta, kun yritykset toimivat samassa tehtaassa. Testattavana oli Sitran laatima Reilun datatalouden sääntökirja, joka sisältää muun muassa mallisopimukset yritysten väliselle datan jakamiselle.
Projektissa teollisuusnostureita valmistava Konecranes, automaatioratkaisuja toimittava Fastems ja taajuusmuuttajia valmistava Danfoss testasivat datan jakamista toisilleen tuotantoprosessin automatisoimiseksi.
Konecranes rakensi älytehtaan prototyypin, jonka ohjausjärjestelmä oli hajautettu eri puolille tehdasta. Tehtaan laitteet välittivät nosturille dataa, jonka perusteella nosturi siirsi tarvittavia materiaaleja automaattisesti oikeaan paikkaan oikea-aikaisesti.
Teknisesti onnistunut kokeilu osoitti, että koneet ja järjestelmät ovat valmiita kommunikoimaan keskenään.
Teknisesti onnistunut kokeilu osoitti, että koneet ja järjestelmät ovat valmiita kommunikoimaan keskenään. Seuraavaksi edessä on vino pino ihmisten yhteistyöhön liittyviä kysymyksiä.
– Rajatun pilotin tekeminen on sopimusteknisesti selkeää. Ratkaisematta on vielä paljon monimutkaisempia kysymyksiä, ennen kuin uusia palveluita on mahdollista skaalata kaupalliseen mittakaavaan, Eriksson arvioi.
Vaarana on, että yritysten lakiosastot tai liiketoiminnan johto rakentavat turhia patoja datan virtaamiselle.
– Sopimuksia pitäisi kyetä päivittämään ketterästi. Datan jakamisen yhteistyö voi olla lyhytaikaista ja kumppanuudet vaihtua nopeasti. Tämä edellyttää uudenlaista luottamusta yritysten välille, Eriksson sanoo.
Datan jakamisen yhteistyö voi olla lyhytaikaista ja kumppanuudet vaihtua nopeasti. Tämä edellyttää uudenlaista luottamusta yritysten välille.
EU-komission helmikuussa 2022 julkaisema data-aloite pyrkii auttamaan etenkin pk-yrityksiä neuvottelemaan datan jakoon liittyviä sopimuksia. Komission esittämät säädökset pyrkivät suojaamaan pienempiä yrityksiä vahvemmassa neuvotteluasemassa olevan epäoikeudenmukaisilta määräyksiltä.
Vaarana askel taaksepäin
Valmistava teollisuus on vuosikymmenet pyrkinyt purkamaan jäykkiä toimintatapojaan, muuttumaan ketteräksi ja tuotannossaan joustavaksi. Digitalisaation seuraavissa harppauksissa piilee vaara askeleesta menneeseen maailmaan.
Tämä huomattiin myös suomalaisyritysten kokeilussa. Vastausta vaille jäivät sopimusjuridisesti merkittävät kysymykset datan määrittelystä: Miten jaettava data tai datapaketti määritellään ja rajataan yritysten välisissä sopimuksissa?
– Liian tiukat datan määrittelyt sopimuksissa saattavat estää kaikenlaisen uuden ja innovatiivisen kehittämisen, Eriksson muistuttaa.
Liian tiukat datan määrittelyt sopimuksissa saattavat estää kaikenlaisen uuden ja innovatiivisen kehittämisen.
Datan jakamisessa on löydettävä tasapaino yritysten liiketoiminnan suojaamisen ja yhteistyön edistämiseksi.
– Tarkoitus ei ole jakaa dataa ympäriinsä kaikille, vaan hallitusti valikoiduille ja liiketoiminnan kannalta relevanteille ja luotetuille tahoille, sanoo InDEx-hankkeen koordinoinnista vastanneen DIMECC:n vanhempi ekosysteemijohtaja Kari Muranen.
Liiketoiminnan ja kilpailuedun suojaamisen kulttuurista on siirryttävä uudenlaiseen yhteistyön ja arvon luontiin laajoissa dataverkostoissa.
– Ongelmana on, kuinka yrityksen datan ja analytiikan kaveri saa vakuutettua yrityksen lakimiehen siitä, että yrityksen aikaisemmin sisäisesti käyttämä datasetti kannattaa jakaa muiden analysoitavaksi ja jalostettavaksi, Muranen kuvailee.
– Yrityksissä on käytävä sisäinen keskustelu: luopuvatko ne oikeasti jostain, kun ne antavat dataansa ulkopuolisille. Useinkaan kyse ei ole vain luopumisesta, Muranen jatkaa.
Datan jakamisen hyötyjen osoittaminen numeroilla on kuitenkin vaikeaa.
– Teollisuusyrityksillä on vaikeuksia hahmottaa datan jakamisesta syntyviä liiketoimintamahdollisuuksia. Mahdollisuuksia, jotka olisivat niin houkuttelevia, että vaikealta tuntuva askel kannattaa ottaa, Eriksson arvioi.
Teollisuusyrityksillä on vaikeuksia hahmottaa datan jakamisesta syntyviä liiketoimintamahdollisuuksia.
Datan liiketoimintapotentiaalin lunastaminen vaatisi yrityksiltä luotettujen kumppaneiden määritelmän laventamista ja kumppaniverkoston kasvattamista moninkertaiseksi nykyisestä.
– Dataa jaetaan jo nyt pienissä, luotetuimpien kumppaneiden, verkostoissa, Muranen kertoo.
Pelkästään yhdessä tehtaassa voi olla kymmeniä, jopa satoja laite- ja järjestelmätoimittajia, joiden siiloutuminen estää datan täyden potentiaalin valjastamisen.
Lopulta data pitäisi saada virtaamaan koko tuotantoketjussa raaka-aineiden louhijalta materiaalitoimittajille, logistiikkayhtiöön, tuotantolaitokselle ja alihankintaketjuun aina loppuasiakkaalle saakka. Tämä mahdollistaisi nykyistä automatisoidumman, nopeamman ja läpinäkyvämmän toimitusketjun.
Törmäyksistä syntyy innovaatioita
Datan myyminen alustoilla tuo teollisuuden kumppaniverkostoihin myös uusia toimijoita, kuten ohjelmistokehittäjiä. Edessä on yrityskulttuurien törmäys.
– Teollisen datan markkinoille tulee yrityksiä erilaisista digitaalisen kulttuurin ja datan jakamisen lähtökohdista. Se on haaste teollisuudelle, Eriksson sanoo.
Kulttuurien törmäyksissä on myös siemen uudelle liiketoiminnalle. Tämä havaittiin InDEx-projektissa, jonka yhtenä osana yritykset kehittivät ratkaisuja valmistavan teollisuuden toimintatapojen uudistamiseksi.
Kulttuurien törmäyksissä on siemen uudelle liiketoiminnalle.
Vaikka yritys olisi pitkälle digitalisoitunut toiminnassaan, sen asiakkaat ja asiakkaiden asiakkaat saattavat toimia edelleen kuin digitalisaatiota ei olisi koskaan tapahtunutkaan: tilaukset hukkuvat sähköposteihin, tarjouspyyntöjen muistiinpanot saattavat tulla käsin kirjoitettuina ”tupakka-askin kanteen”.
Siksi tarjouslaskentaan liittyy edelleen manuaalista työtä. Vastausajat pitkittyvät useisiin päiviin.
Tämän asiakkaidensa asiakkaiden – yleensä metalliteollisuuden alihankintaa tekevän yrityksen – ongelman työstökonevalmistaja Prima Power pyrki ratkaisemaan tekoälyyn perustuvalla pilvipalvelulla. Se automatisoi tarjous- ja hintakyselyiden vastaukset, mikä paitsi nopeuttaa vastausaikaa myös parantaa toimitusketjun läpinäkyvyyttä ja vähentää virheitä.
Kyseessä on esimerkki datan jakamisen ja jatkokehittämisen mahdollisuuksista dataa tuottaneen yrityksen ulkopuolella. Yritys tarjoaa asiakkailleen digitaalisia kykyjä, joiden avulla ne voivat palvella omia asiakkaitaan nykyistä paremmin. Tämä ei olisi mahdollista, mikäli Prima Power ei saisi käyttöönsä asiakkaidensa tuotannosta syntyvää dataa.
Alustatalous myös teollisuuteen
Seuraavassa vaiheessa teollisuuden datan jakaminen laajenee alustoille, joissa teollisuusyhtiöt voivat myydä tai jakaa dataansa kenelle tahansa sen jalostamisesta kiinnostuneelle. Eurooppalaisen GAIA-X-alustan pohjana on Suomessa pilotoitu IDS-arkkitehtuuri.
Tulevaisuudessa yritys voi laittaa alustalle myyntiin toiminnastaan syntyviä datapaketteja. Paketin ostaja voi havaita datasta mahdollisuuksia, joita myyjä ei ole havainnut, tai jonka tuotekehitykseen dataa jakava yritys ei itse halua investoida.
Parhaimmillaan data-alustoilla tapahtuva kaupankäynti palautuu dataa myyvälle osapuolelle tuotannon tai palvelun tehokkuutta ja laatua lisäävinä ratkaisuina.
Sille pitää vain antaa mahdollisuus.
Data luo bisnestä
Valmistava teollisuus on pyrkinyt siirtymään laitevalmistuksesta ja -myynnistä palveluliiketoimintaan, jonka ytimessä on data.
Esimerkiksi Wärtsilä vastaa 12-vuotisella sopimuksella maailman suurimman risteily-yhtiön Carnival Corporationin kaikkien risteilijöiden moottoreiden huollosta ja ylläpidosta. Sopimukseen kuuluu lähes 400 Wärtsilän toimittamaa moottoria.
Ristelijöiden moottoreiden datavirtojen reaaliaikainen analysointi mahdollistaa moottoreiden ennakoivan huollon, huoltovälien pidentämisen ja alusten polttoainetehokkaan ajotavan. Pienetkin parannukset alusten polttoainetehokkuudessa tuottavat merkittäviä säästöjä.
Lisäksi risteilijöiden moottoreiden ajon aikana kerätty data tuottaa Wärtsilälle tietoa moottoreiden tuotekehitykseen.
Valmistava teollisuus on pyrkinyt siirtymään laitevalmistuksesta ja -myynnistä palveluliiketoimintaan, jonka ytimessä on data.
Suomalainen satamalaitevalmistaja Cargotec puolestaan myöntää asiakkailleen polttoainetakuun, jos asiakas suostuu jakamaan nosturin käytöstä kertyvän datan.
Data paljastaa, mikäli satamalaitteen käyttäjä ei noudata Cargotecin ohjeita. Havaintojen perusteella Cargotec voi ehdottaa asiakkaalleen polttoainetta säästäviä tapoja satamalaitteen käyttämiseksi. Jos polttoainetta kuluu tästä huolimatta sovittua enemmän, Cargotec maksaa kulut.
Seuraavassa vaiheessa koko toimitusketju lähtömaan tehtaalta satamaan, alukseen ja määränpääsatamaan yhdistyy datan jakamisen keinoin. Se mahdollistaa läpinäkyvän ja oikea-aikaisesti toimivan merilogistiikan. Samalla merikuljetusten ilmasto- ja pienhiukkaspäästöt vähenevät, kun ketjun osapuolet ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Ohjeita ja mallisopimuksia
EU Data Act pyrkii suojaamaan pk-yritysten neuvotteluaseman datan jakamisen sopimuksissa. Komissio laatii mallisopimuksia datan jakamiseksi.
Sitran Reilun datatalouden sääntökirja sisältää tarkistuslistan ja kontrollikysymykset yritysten välisiin neuvotteluihin sekä mallisopimukset datan jakamiseksi.
Teknologiateollisuuden Teollisen datan playbook opastaa datan hyödyntämiseen liiketoiminnassa ja tarjoaa vinkkejä liiketoiminnan kehitykseen.
