Tuomareiden eettinen neuvottelukunta on vuoden 2023 alussa toimintansa aloittanut elin, jonka tarkoituksena on pitää yllä keskustelua Suomen Tuomariliiton vahvistamista tuomareiden eettisistä periaatteista, edistää niiden tunnettuutta ja olla mukana kehittämässä eettisiin periaatteisiin liittyvää koulutusta.
Neuvottelukunnan tarkoituksena on myös kuunnella tuomareita heidän kohtaamistaan ammattieettisistä kysymyksistä sekä käydä vuoropuhelua tuomareiden, tuomarijärjestöjen ja tuomioistuinten sidosryhmien kanssa.
– Neuvottelukuntaa voisi tältä osin luonnehtia keskustelun innovoijaksi tai moderaattoriksi, sanoo tuomareiden eettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja, hovioikeudenneuvos Kari Vesanen.
Neuvottelukuntaa voisi luonnehtia keskustelun innovoijaksi tai moderaattoriksi.
Tuomareiden eettinen neuvottelukunta on tuomarikunnan omasta aloitteesta perustettu itsesääntelyelin, jonka tehtävänä ei ole ottaa kantaa yksittäisen tuomarin toimintaan eikä suoraan valvoa tai ohjata ammattikuntaa. Niinpä sen toimilla ei myöskään ole oikeudellisesti sitovaa vaikutusta. Neuvottelukunta voi kuitenkin tarkoituksensa täyttämiseksi laatia selvityksiä, antaa suosituksia ja lausuntoja sekä tehdä aloitteita tuomareiden ammattieettisistä kysymyksistä.
Tuomareiden eettiset periaatteet eroavatkin esimerkiksi asianajajia velvoittavista hyvää asianajotapaa koskevista ohjeista muun muassa siinä, että asianajajilla on myös oma valvontaelin, joka voi puuttua epäasialliseen toimintaan.
Muuttuva maailma, muuttuva tuomarin ammatti
Tuomareiden eettiset periaatteet vahvistettiin jo vuonna 2012, mutta silloin ei vielä nähty tarvetta elimelle, joka seuraisi periaatteiden toteutumista ja pitäisi aiheesta yllä keskustelua. Sittemmin yhteiskunta on muuttunut ja sen mukana aihepiirit, joita voidaan sisällyttää eettisiin keskusteluihin.
Nykyään pohdittavaksi tulee, millainen on tuomarin rooli sosiaalisessa mediassa, miten säilytetään tuomarin toiminnan riippumattomuus suhteessa resursseihin tai minkälaisia eettisiä ulottuvuuksia, positiivisia tai negatiivisia, liittyy vaikkapa tekoälyn mahdolliseen hyödyntämiseen lainkäytössä ja oikeudenhoidossa.
– Tuomareilta vaadittava asiantuntemus on kasvanut, ja siihen on vaikuttanut erityisesti ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien kasvava merkitys. Myös EU-tuomioistuimen ratkaisukäytäntö on kotiutunut meille entistä voimakkaammin. Enää ei voida tehdä ratkaisuja perehtymättä kansainväliseen kontekstiin.
Tuomareilta vaadittava asiantuntemus on kasvanut, ja siihen on vaikuttanut erityisesti ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien kasvava merkitys.
Tuomarin rooli on muutoinkin muuttunut aiempaa monimuotoisemmaksi. Tuomarin eettisten periaatteiden johdannossa on avattu eräitä niiden laatimiseen vaikuttaneita seikkoja ja todettu, että tuomioistuinten lisääntynyt yhteiskunnallinen merkitys edellyttää työkaluja lainkäytön asianmukaisuuden arvioimiseen.
Tarvittaessa neuvottelukunta voisi sääntöjensä mukaan suositella tuomareiden voimassa olevien eettisten periaatteiden muuttamista.
– Aiomme jollakin aikavälillä käydä ohjeet läpi, mutta äkkiseltään tuntuisi, että mitään isoa tarvetta muutoksiin ei ole. Kyse on enemmänkin siitä, että pohdimme, millaiset yhteiskunnalliset muutokset voisivat vaikuttaa muutostarpeeseen.
Luottamus tuomioistuimiin suurta
Yksi tärkeä osa neuvottelukunnan toimintaa on tavoite, että tuomareiden ammattietiikkaa koskevaa koulutusta saataisiin laajennettua. Nyt ammattietiikan sisältyminen esimerkiksi oikeustieteen opintoihin on Vesasen mukaan liian satunnaista.
Toisaalta kyse ei kuitenkaan ole siitä, että tuomarikunnan eettisessä toiminnassa olisi suuria ongelmia. Vuonna 2012 julkaistuja tuomarin eettisiä periaatteita edelsi laaja valmistelu, jossa kuultiin tuomareita, tuomioistuimia ja sidosryhmiä.
Kari Vesanen painottaakin, että aloite periaatteiden laatimiseen syntyi tuomarikunnan keskuudessa ja ne myös valmisteltiin ja saatettiin voimaan tuomarikunnan omien elinten toimesta. Niille on siten tuomarikunnan tuki.
Ammattieettisten kysymysten merkitys on pikemminkin kasvamassa kuin häviämässä.
– Luottamus tuomioistuimiin on ollut Suomessa perinteisesti hyvin suurta, eikä ole merkkejä siitä, että tilanne olisi muuttumassa. Toisaalta ammattieettisten kysymysten merkitys on pikemminkin kasvamassa kuin häviämässä. Sen vuoksi tarvetta keskustelun käymiselle on.
Taustana kansainväliset lähteet
Yhtenä neuvottelukunnan tehtävänä on seurata tuomareiden ammattieettisistä kysymyksistä käytävää kansainvälistä keskustelua. Keskeistä tausta-aineistoa ovat YK:n korruption vastaisen työn puitteissa syntyneet tuomarin eettisiä periaatteita koskevat niin sanotut Bangaloren periaatteet vuodelta 2002.
Euroopan neuvoston ministerikomitea puolestaan on antanut vuonna 2010 suosituksen tuomareille laadittavista eettisistä ohjeista. Euroopan neuvoston yhteydessä toimiva Euroopan tuomareiden neuvoa-antava neuvosto hyväksyi niin ikään vuonna 2010 tuomareiden Magna Charta -asiakirjan (perusperiaatteet).
Asiakirjassa käsitellään keskeisiä tuomareihin ja tuomioistuinjärjestelmiin liittyviä perusperiaatteita, muun muassa oikeusvaltioperiaatetta, oikeuslaitoksen riippumattomuutta, oikeussuojan saatavuutta sekä etiikan ja vastuullisuuden periaatteiden peruskriteerejä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.
Monet yksittäiset valtiot ovat laatineet omista lähtökohdistaan käsin tuomareiden eettisiä periaatteita koskevia kansallisia säännöstöjä.
Myös monet yksittäiset valtiot ovat laatineet omista lähtökohdistaan käsin tuomareiden eettisiä periaatteita koskevia kansallisia säännöstöjä.
Ruotsin keskustelua kiinnostavaa seurata
Lähimpänä ja ajankohtaisena tarkastelukohteena Suomelle toimii Ruotsi, jossa tuomareihin ja tuomioistuimiin liittyviä eettisiä kysymyksiä on tarkasteltu laajamittaisesti.
Ruotsin tuomariliiton hallitus työsti vuonna 1995 kuusikohtaisen ehdotuksen tuomareita koskeviksi eettisiksi ohjeiksi. Ehdotus kohtasi kuitenkin voimakasta kritiikkiä lausunnonantajien keskuudessa, jolloin tuomariliiton ehdotus vedettiin takaisin.
Sittemmin Domstolsverket antoi vuonna 2010 Svean hovioikeuden emerituspresidentti Johan Hirschfeldtille tehtäväksi luoda edellytykset keskustelulle tuomareita koskevista eettisistä säännöistä. Ruotsin tuomariliitto puolestaan oli vuonna 2009 asettanut työryhmän, jonka tehtävänä oli niin ikään käynnistää keskustelua tuomarietiikasta.
Hirschfeldt ja tuomariliiton työryhmä tekivät yhteistyötä, ja tuloksena syntyi muun ohella kolme tuomarietiikkaa (God domarsed) koskevaa perusteellista kirjoitusta. Niissä koottiin yhteen kattavasti, miten ruotsalaiseen malliin oli päädytty.
Ne ovat käyttökelpoinen lähde meillekin.
– Kirjoituksissa esitellään muun ohella kansainvälisiä sopimuksia ja tuomarietiikkaa koskevia julistuksia sekä eri maiden säännöstöjä. Ne ovat käyttökelpoinen lähde meillekin.
Ruotsissa on myös paraikaa käynnissä ja valmistumassa työ sellaisen uuden dokumentin aikaansaamiseksi, jossa tarkastellaan hyvää tuomaritapaa erityisesti edellä mainitut kolme tuomarietiikkaa koskevaa kirjoitusta huomioon ottaen ja ehkä aihepiiriä täydentäenkin. Työtä johtaa Ruotsin emeritusoikeuskansleri Anna Skarhed.
Jos oikein kauas menee, tuomareiden eettisille periaatteille löytyy alkujuuria aina lähtien Raamatusta, Aristoteleesta ja Platonista.
– On mielenkiintoista seurata, minkälaista keskustelua Ruotsissa tuomarietiikkaan liittyvistä kysymyksistä jatkossa käydään, toteaa Vesanen.
Tuomareiden etiikan pohdinta on varmasti yhtä vanhaa kuin tuomioistuinlaitos itse. Vanhimpia kirjallisia lähteitä aihepiiristä Suomessa ovat Olaus Petrin Tuomarinohjeet 1500-luvulta.
– Jos oikein kauas menee, tuomareiden eettisille periaatteille löytyy alkujuuria aina lähtien Raamatusta, Aristoteleesta ja Platonista.
Artikkeliin on korjattu 20.9.2023 Minna Immosen titteli. Oikea titteli on oikeussihteeri, ei vanhempi oikeussihteeri.
