Hallitusohjelma ja muutoksen suunta

Petteri Orpon hallituksen ohjelma on Suomen historian laajin, mitä ilmeisimmin liian yksityiskohtainen. Sain joulukuussa 2023 tilaisuuden keskustella hallitusneuvotteluihin keskeisesti osallistuneen ministerin kanssa. Hän painotti hallitusohjelmalla tavoiteltua vaikutusta: hallitus voi toimia täytäntöönpanohallituksena, kun tärkeistä asioista on jo sovittu.

Orpon hallitus ei kaatunut vuoden 2023 loppuun mennessä, mitä moni arveli. Tämä on voinut osaltaan johtua hallitusohjelmasta. Sillä saattoi olla vaikutusta siihenkin, ettei hallitus mennyt viime kesällä nurin rasismikohun vuoksi.

Hallitusohjelman valmistelu on Suomessa erikoinen prosessi. Samaan aikaan, kun käydään eduskuntavaalikamppailua, vanha hallitus jo työstää ministeriövetoisesti uudelle hallitukselle ohjelmaa. Uusi hallitus toki linjaa itsenäisesti talouspolitiikan päälinjat.

Etujärjestöt, kuten Juristiliitto, yrittävät vaikuttaa etukäteen neuvotteluihin, niin kuin on syytäkin.

Hallitusohjelman valmistelu on Suomessa erikoinen prosessi.

Tässä on tosin varjonyrkkeilyn makua, kun ei tiedetä, mitkä puolueet ovat mukana hallitusneuvotteluissa ja mitkä asiat lopulta ovat agendalla. Yliopistossa rivihenkilökuntaakin patistellaan vaikuttamaan hallitusohjelmakirjauksiin. Kyseessä on epärealistinen ylireagointi.

Ohjelmaneuvotteluihin vaalien jälkeen tulevat oppositiopuolueet voivat olla tietopohjansa osalta huonosti valmistutuneita neuvotteluihin muuten kuin sloganien tasolla. Yksittäisillä henkilöillä voi taas olla yllättävää vaikutusvaltaa.

Lakimiesliitto sai aikanaan poistetuksi tavoitteidensa vastaisen kirjauksen tuomarikoulusta, kun yllättäen tuli tietoon, mitä hallitusohjelmaan oli tulossa. Kevään 2023 hallitusneuvotteluissa liiton monet tuomioistuimia koskevat tavoitteet taas toteutuivat.

Hallitusneuvotteluja käytiin keväällä 2023 suljettujen ovien takana. Neuvotteluille voi olla eduksi, jos niitä ei käydä julkisen paineen alla, mutta tähän liittyy myös ongelmia.

Hallitusohjelmaan tulee sattumanvaraisia kirjauksia, joista osa perustuu väärinkäsityksiin tai asiantuntemuksen puutteeseen.

Hallitusohjelmaan tulee sattumanvaraisia kirjauksia, joista osa perustuu väärinkäsityksiin tai asiantuntemuksen puutteeseen. Kysymys on paljolti siitä, keitä Säätytalossa on kuultu. Muutoksia on erittäin vaikea toteuttaa jälkikäteen, vaikka ohjelmakirjauksista voitaisiin osoittaa epäjohdonmukaisuuksia ja suoranaisia erehdyksiä.

Ministeriöhallinnossa on nykyisin olennaista se, onko tietty asia hallitusohjelmassa vai ei. Ministeriöissä on kuitenkin aina osattava varautua kulloisenkin tilanteen vaatimuksiin. Monissa asioissa tulisi olla enemmän liikkumavaraa kuin nykyisin on tapana hallitusohjelmaan kirjata.

Politiikan sykli ei ole eikä voi olla vain nelivuotiskausi.

Politiikan sykli ei ole eikä voi olla vain nelivuotiskausi. Suomessa on ollut vuosikymmenten ajan hyviä kokemuksia laajan yhteisymmärryksen hakemisesta monimutkaisista asioista komiteoista. Pitkän aikavälin suunnittelussa olisi komiteavalmistelu yhä oikein käytettynä sovelias työkalu saada asiantuntemusta käyttöön.

Sitä on tarpeettomasti vieroksuttu, kun hallitusohjelmakirjausten toteuttamiseksi on käytetty ministeriövetoisia työryhmiä, joissa liikkumavara on pieni. Komitealaitos tulisi taas herättää henkiin.

Kirjoittaja on siviilioikeuden professori (emeritus), Helsingin yliopisto, heikki.halila@helsinki.fi