Kipinää ja kapinaa – ristiriitaisia odotuksia työelämästä

Z-sukupolven edustajat ovat tällä hetkellä 12–27-vuotiaita. Vuonna 2025 zetat edustavat noin 27 prosenttia työvoimasta. Pian kaikki kaksikymppiset ovat zetoja. Pohdin paljon zetojen työelämään liittyviä odotuksia. Ne ovat monella tapaa paradoksaalisia, ja millenniaali minussa kiemurtelee epämukavasti: onko tämä uuden kipinää vai pelkkää nuorten kapinaa?

Zetat haluavat tienata enemmän kuin edellinen sukupolvi, mutta tehdä vähemmän töitä. He haluavat työskennellä joustavasti ajasta ja paikasta riippumattomasti, mutta kaipaavat selkeitä rajoja ja yhteisöllisyyttä. Zetat haluavat tehdä merkityksellistä työtä ja muuttaa maailmaa, mutta eivät oman hyvinvoinnin ja elintason kustannuksella.

Zetat haluavat tehdä merkityksellistä työtä ja muuttaa maailmaa, mutta eivät oman hyvinvoinnin ja elintason kustannuksella.

Katsotaanpa ensin tarkemmin raha-asioihin liittyviä toiveita. Työelämän zetat ovat kasvaneet aikuisiksi kriisien keskellä. Finanssikriisi, ympäristökriisi ja pandemia ovat jättäneet heihin jälkensä – zetat ovat oppineet vaalimaan turvallisuuden tunnetta ja ennakoitavuutta. Kompensaation pitää olla hyvällä tasolla, ja monesti palkka ratkaisee työpaikan valinnassa.

Nuorena me millenniaalit kyselimme kohteliaasti työn ja vapaa-ajan tasapainon perään. Zetoille tasapaino on vaatimus; harva on valmis laittamaan tunteja sisään.

Samaan aikaan huoli tulevaisuudesta kuormittaa zetoja, ja yhä useampi heistä pelkää työuupumusta. Nuorena me millenniaalit kyselimme kohteliaasti työn ja vapaa-ajan tasapainon perään. Zetoille tasapaino on vaatimus; harva on valmis laittamaan tunteja sisään. Uskon, että juridisella alalla tämä tulee vaatimaan työnantajilta työn uudelleen järjestämistä ja vanhoista ajatuskaavoista luopumista.

Pallo on nyt työnantajilla – miten jatkossa navigoidaan fataljien ja määräaikojen viidakossa, asiakkaan tai asianomaisen oikeuksia ja varoja tarkasti suojellen ilman, että juristin arjen tasapaino horjuu?

Siirrytään joustavuuteen. Pandemia paljasti, että juristin työtä voi monesti tehdä etänä. Jos töitä tehdään kotisohvalta käsin, onko väliä, tehdäänkö sitä ysistä viiteen vai voiko keskellä päivää mennä salille tai ostoksille? ”Miksi ei?” kysyy zeta ja kyseenalaistaa samalla kaikki työntekoon liittyvät säännöt, joita ei perustella käytännönläheisesti.

Jos töitä tehdään kotisohvalta käsin, onko väliä, tehdäänkö sitä ysistä viiteen?

Kannattaako zetoja siis päästää Aruban rannalle tai Ranskan alppikylään tekemään etätöitä kellovapaasti? Ei välttämättä, koska he kertovat tarvitsevansa myös rajoja ja yhteisöllisyyttä. Rajat ovat omiaan luomaan turvallisuuden tunnetta.

Parhaaseen lopputulokseen päästään, kun työnantaja sopii zetojen kanssa yhteiset pelisäännöt. Milloin ollaan tavoitettavissa? Saako viestejä lähettää Whatsapissa? Milloin kokoonnutaan toimistolle palaverin tai kahvikupin äärelle? Zetoille kannattaa myös pedata mahdollisuuksia tutustua työkavereihin ja esihenkilöön.

Entä merkityksellisyys? Zetat haluavat työllään vaikuttaa parempaan tulevaisuuteen. Maailman pelastaminen ei ole mitään missikisapuhetta, vaan tuntuu zetojen mielestä ajankohtaiselta välttämättömyydeltä.

Tärkeintä zetoille on se, että yritykset ovat hyviä maailmankansalaisia.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ainoastaan yleishyödylliset tahot tai hyväntekeväisyysjärjestöt olisivat kiinnostavia työnantajia. Tärkeintä zetoille on se, että yritykset ovat hyviä maailmankansalaisia: Arvot ovat kohdillaan ja ne näkyvät arjessa. Toiminnalla on positiivisia vaikutuksia yhteiskunnalle. Yritys palvelee omalla alallaan tarkoitusperiä, joiden taakse zetat voivat asettua.

Kipinää vai kapinaa? Päädyn pohdinnoissani siihen, että zetat ovat tuoneet meille kipinän johonkin uuteen. Kysymys kuuluu: minkälaista työelämää me lähdemme seuraavaksi yhdessä rakentamaan?

Kirjoittaja on Minjonin partner, camilla.kylander@minjon.fi