Jo pelkkä puhelimen esille ottaminen oppitunnilla on usein ärsyke vieruskaverille – pitäisikö itsekin –, ja keskittyminen herpaantuu. Puhumattakaan siitä, jos puhelinta käyttää: työnteko pysähtyy, kun uppoutuu kännykkään, ja kavereita helposti kerääntyy vielä ympärille. Tunnelma on levoton ja työrauha häiriintyy, kertoo rehtori Jari Harjula kuopiolaisesta Jynkänlahden koulusta.
Tällaiseen menoon ei lähes 500 oppilaan yläkoulun oppitunneilla nykyään enää juuri törmää, sillä syyslukukauden alusta lähtien koulussa on otettu käyttöön tiukempi ja selkeämpi linja kännyköiden ja muiden mobiililaitteiden suhteen.
Kaikissa Kuopion kouluissa Wilma-merkintöihin on lisätty kännykän häiritsevä käyttö. Jynkänlahdessa jo ensimmäisestä merkinnästä oppilasta jututetaan ja seuraavasta otetaan yhteyttä kotiin. Jos tilanne ei muutu, kolmannesta kerrasta oppilas ja huoltaja kutsutaan kasvatuskeskusteluun, ja seuraava vaihe on jälki-istunto.
Oppitunnit ovat nyt selvästi rauhoittuneet.
Joka tunnin alussa opettaja huomauttaa kännykän käyttökiellosta, ja opetustiloissa on kännykkäparkkilaatikot, joihin puhelimen voi vapaaehtoisesti jättää turvalliseen paikkaan. Opettajan luvalla puhelinta saa tietysti käyttää, jos sitä tarvitaan opetukseen tai tehtävät on jo saatu valmiiksi. Lataukseen laitteen voi luvan kanssa viedä tunnin aluksi.
– Oppitunnit ovat nyt selvästi rauhoittuneet. Eniten tässä haetaan paranemista nuorten keskittymiseen ja pitkäjänteiseen tekemiseen, Harjula sanoo.
Mitä koulu saa kieltää jo nyt?
Julkisuudessa on puhuttu paljon koulujen ja opettajien puutteellisista keinoista suitsia kännyköiden häiriökäyttöä. Uuteen hallitusohjelmaan on kirjattu lupaus vahvistaa opettajien ja rehtoreiden toimivaltuuksia puuttua opetusta häiritsevään toimintaan ja tehdä ”tarvittavat lainsäädäntömuutokset” mobiililaitteita koskien.
Mutta mikä on nykytilanne? Lyhyesti sanottuna opettaja voi nytkin kieltää kännykän käytön oppituntinsa aikana, sillä hän päättää, mitä välineitä oppitunnin aikana käytetään. Tällöin kännykkä on pidettävä repussa äänettömällä tai oppilas voi viedä sen vapaaehtoisesti kännykkäparkkiin. Jos oppilas ei luovu kännykästä kiellosta huolimatta, opettajalla on oikeus poistaa se voimakeinoin.
Opettaja voi nytkin kieltää kännykän käytön oppituntinsa aikana.
– Viimeisimmät aihetta koskevat lainsäädäntömuutokset on tehty niin sanottuun työrauhapakettiin vuonna 2014, kertoo juristi, yksikön päällikkö Laura Francke Opetushallituksesta.
Tuolloin lainsäädäntöön tuli esineen ja aineen poisotto-oikeus, ja sen perusteella perusopetuksessa kännykkä voidaan ottaa pois, jos se häiritsee. Lukiossa ja ammattikoulussa poisotto-oikeus koskee vain vaarallista esinettä, mutta opiskelijaa voi pyytää poistumaan häiritsevän käytöksen takia – mikä on toki mahdollista myös perusopetuksessa.
– Tärkeintä tietysti olisivat toimivat pelisäännöt, jotka jo ennakkoon vaikuttaisivat siihen, ettei häiritsevää käytöstä edes tapahtuisi, Francke sanoo.
Jynkänlahden tiukempi linja on toiminut
Takaisin Kuopioon. Uusi kännykkälinjaus on ollut haastatteluhetkellä käytössä Jynkänlahden koulussa pari kuukautta, ja rehtori kertoo tyytyväisenä tuloksista.
– Ensimmäisen kuukauden aikana kahdeksalla oppilaalla 470:stä oli häiriökäytön kertoja neljä tai enemmän, mikä on tarkoittanut kasvatuskeskustelua tai jälki-istuntoa. Toisen kuukauden aikana oppilastapauksia oli vain viisi, Jari Harjula sanoo.
Entä onko oppilailta tullut nurinaa uudesta tyylistä?
– Nuoret ovat ihan yllättävän hyvin ottaneet tämän vastaan, eikä ole ollut pullikointia. Osa ei tietysti tykkää, mutta toiset sanovat, että hyvä, kun pystyy nyt keskittymään tunneilla paremmin, Harjula sanoo.
Nuoret ovat ihan yllättävän hyvin ottaneet tämän vastaan, eikä ole ollut pullikointia.
Hän muistuttaa kouluarjen keskeltä, että vakava häiriökäyttö ja esimerkiksi asiantuntija-apua vaativa kännykkäaddiktio on pienen ryhmän ongelma. Hän korostaa rankaisun ohella kannustuksen ja myönteisen palautteen merkitystä.
– Kun nuori käyttäytyy hyvin ja oppii käyttämään puhelinta, siitäkin kannattaa mainita Wilmassa. Tästä on tullut huoltajiltakin hyvää palautetta.
Opettajien yhtenäinen rintama on tärkeä
Jynkänlahden resepti jämptille kännykkäkurille kuulostaa varsin yksinkertaiselta. Miksi käytännön toteutus silti usein tökkii?
Jari Harjula toteaa, että vaikka kännykän käyttö oppituntien aikana oli Jynkälahden koulussakin kiellettyä jo ennen uutta linjausta, aiemmin opettajat sovelsivat sääntöä vaihtelevasti, eikä toimenpiteisiin ongelmatilanteissa ollut selkeää ohjeistusta. Elokuun koulutuspäivillä Harjula esitteli uudet säännöt ja toimintatavat – ja opettajat sitoutuivat noudattamaan niitä.
– On tärkeää, että jokainen opettaja lähtee jututtamaan nuorta heti ensimmäisestä merkinnästä, muuten homma vesittyy.
Uudesta linjasta tiedotettiin myös koteihin.
– Kun laitoin asiasta tiedotteen ennen lukukauden alkua, ensimmäiset positiiviset viestit tulivat heti seuraavana aamuna. Yhdessähän me teemme työtä nuorten keskittymisen ja työrauhan eteen – ja toivon, että huoltajat ovat tässä mukana yhtä tosissaan, Harjula sanoo.
Kun laitoin asiasta tiedotteen ennen lukukauden alkua, ensimmäiset positiiviset viestit tulivat heti seuraavana aamuna.
Jynkänlahden koulun uudistus on herättänyt paljon kiinnostusta. Kokeilusta on kerrottu mediassa, ja osassa Kuopion muita yläkouluja on myös jo sovellettu linjausta.
Mitä laki toisi lisää?
Vaikka Jynkänlahdessa on saatu hyviä tuloksia selkiyttämällä koulun omia pelisääntöjä, Harjula näkee tarpeen myös tiukemmalle lainsäädännölle. Laki osoittaisi sekä oppilaille että opettajille entistä selvemmin sen, että puhelinta ei oikeasti tarvita eikä käytetä oppitunneilla.
– Jos osa opettajista katsoo sääntöjä läpi sormien, oppilaat kyllä huomaavat sen ja käyttävät hyväkseen, hän sanoo.
Laki osoittaisi selvemmin sen, että puhelinta ei oikeasti tarvita eikä käytetä oppitunneilla.
Laura Francken mukaan samansuuntainen viesti kantautuu Opetushallitukseen koulumaailmasta laajasti.
– Aika monen opettajan mielestä lainsäädäntöä pitäisi tarkentaa. Muutosta kaivataan ainakin siihen, että kännykät voisi määrätä pidettäväksi kännykkäparkissa koko koulupäivän ajan. Tästä on olemassa eduskunnan oikeusasiamiehen kieltävä ratkaisu vuodelta 2020: ratkaisussa todettiin, ettei kännykkää voi määrätä ennalta tietyssä paikassa pidettäväksi.
Francken mukaan keskustelua kouluissa käydään myös siitä, että kännykkäkielto voitaisiin oikeasti ulottaa koko koulupäiväksi, siis myös välitunneille.
– Tällä voisi olla positiivisia vaikutuksia myös lasten liikkumiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Monissa kouluissa tämä on jo olemassa suosituksen tasolla.
Enemmän vai vähemmän kuormitusta opettajille?
Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n verkkosivuilla arvioidaan hallitusohjelmakirjauksia, jotka vaikuttavat jäsenistön työhön. Kirjausta, jossa hallitus lupaa tehdä tarvittavat lainsäädäntömuutokset mobiililaitteita koskien, järjestö pitää hyvänä, mutta toteutustapaan liittyy varauksia.
Sivuilla todetaan: ”Esimerkiksi toimivaltuuksien lisäämisen toteutuksessa täytyy arvioida tarkkaan, lisäisikö se opettajien ja rehtoreiden töitä ja velvoitteita. Mahdollisista lisätöistä pitäisi tietenkin maksaa sekä osittaa tarpeen mukaan työaikaa niiden toteuttamiseen.”
Jynkänlahden koulussa uuden linjan tuoma työmäärän kasvu on huomioitu niin, että vuoden ajan yksi opettaja keskittyy erityisesti puhelimen käyttöön liittyviin keskusteluihin – ja saa siitä lisäkorvausta.
Vuoden ajan yksi opettaja keskittyy erityisesti puhelimen käyttöön liittyviin keskusteluihin – ja saa siitä lisäkorvausta.
Francken mielestä laki voisi parhaimmillaan joissain kohdissa myös vähentää opettajien nykyistä kuormitusta.
– Jos kännykkäkielto olisi esimerkiksi lähtökohtaisesti koko koulupäivälle, asiasta pitäisi keskustella päivän aluksi ja ehkä jossain muussa kohtaa, sen sijaan että asiasta sanotaan joka oppitunnin alussa erikseen.
Millainen laki voisi olla?
Francke muistuttaa, että Suomen koulutusjärjestelmä perustuu vahvasti koulujen ja kuntien autonomian kunnioittamiseen sekä siihen, että luotetaan rehtorien ja opettajien pedagogiseen asiantuntemukseen.
– Tässäkin lainvalmistelussa, jos siihen ryhdytään, varmasti keskustellaan tästä. Siis onko laki sellainen, että tietyt asiat mahdollistetaan, ja niistä sitten paikallisesti päätetään, hän sanoo.
– Toinen vaihtoehto on sen tyyppinen laki, joka tuli voimaan Ruotsissa viime vuonna. Siellä kännykät on lähtökohtaisesti kielletty, ja sitten on mainittu tietyt poikkeukset, kuten pedagoginen käyttö ja erityistarpeet, hän sanoo.
Ruotsissa kännykkäkielto ulottuu vain oppitunteihin, mutta esimerkiksi Ranskassa laki kieltää perusluonteisesti käytön koko koulupäivän ajan, toki tietyin poikkeuksin sielläkin.
Laki yksinään ei poista kaikkia ongelmia.
– Joka tapauksessa tarvitaan myös muutoksia koulujen omissa toimintakulttuureissa. Laki yksinään ei poista kaikkia ongelmia. Osa opettajista ja rehtoreista on myös sitä mieltä, että nykytila on riittävä ja että koulun pelisäännöillä voidaan jo nyt riittävästi kieltää häiritsevää käyttöä, Francke sanoo.
Hän muistuttaa, että lain valmisteluvaiheessa joudutaan myös keskustelemaan mahdollisen kännykkäkiellon suhteesta nuorten perusoikeuksiin, kuten omistuksensuojaan ja sananvapauteen sekä mahdollisuudesta tavoittaa huoltaja kiireellisessä tapauksessa.
Tasapainoilua digitaitojen ja häiriökäytön välillä
Francken mukaan Opetushallituksessa toivotaan, että mahdollisessa lainvalmistelussa – ja laajemminkin julkisessa keskustelussa – muistettaisiin tasapaino tärkeiden ja tarpeellisten digitaitojen ja häiriökäytön välillä.
– Kaikkien koulutustasojen opetussuunnitelman perusteissa on digitaalinen osaaminen, joka nähdään tärkeänä paitsi nykyhetkessä myös tulevaisuuden suhteen. Jokaisen pitää saada nämä taidot yhdenvertaisesti, hän muistuttaa.
– Olisi tärkeää, että häiritsevää digikäyttöä saataisiin rajoitettua, mutta että samalla hyvä pedagoginen käyttö mahdollistuu – ja paikallistasolla jää päätösvaltaa sen suhteen.
