Hyvän ylioppilastodistuksen arvosanoilla on voinut päästä opiskelemaan oikeustiedettä vuodesta 2019 lähtien, jolloin 20 prosenttia oikeustieteen opiskelijoista valittiin ylioppilastodistuksen arvosanojen perusteella. Vuodesta 2020 alkaen 40 prosenttia opiskelijoista on valittu todistusvalinnalla ja 60 pääsykokeen perusteella.
Puhtaaseen todistusvalintaan on arveltu sisältyvän erilaisia riskejä, kuten vajetta pohjatiedoissa, motivaatiopulaa, alalle soveltumattomuutta ja näistä seikoista johtuvia opintojen keskeytyksiä. Pääsykokeiden on nähty varmemmin valikoivan ja valmistavan alan opintoihin.
Nyt, kun opiskelijoita on valittu sisään kahdella tavalla jo neljä kertaa, näyttää siltä, että todistusvalintaan liitetyt uhkakuvat eivät ole toteutuneet.
Opiskelijakyselyt viittaavat vain vähäiseen eroon
Ensinnäkin päähenkilöiden eli opiskelijoiden omat kokemukset: onko valintatavalla kokemusten perusteella vaikutuksia esimerkiksi opintojen sujuvuuteen tai jaksamiseen?
Helsingin yliopistossa tehdään kandi- ja maisterivaiheen opiskelijoille säännöllisiä HowULearn-kyselyjä, joissa tarkastellaan opiskeluprosessia, kokemuksia oppimisympäristöstä, opiskelijan kokemaa uupumusta sekä yleisiä työelämävalmiuksia.
Oikeustieteen opiskelijoiden osalta kyselyä seuraa pedagoginen yliopistonlehtori Anne Haarala-Muhonen. Hänen mukaansa tilastollisesti merkitseviä eroja eri valintatavoilla opiskelemaan tulleiden välillä ei juuri ole, kun katsotaan vuosina 2021 ja 2022 aloittaneita.
Pääsykokeilla valituilla opintopisteitä oli ensimmäisenä opiskeluvuotena keskimäärin noin 52, todistusvalinnalla otetuilla noin 44.
– Ainoa tilastollisesti merkitsevä ero löytyy opintopisteiden kertymisessä ensimmäisenä opiskeluvuotena: pääsykokeilla valituilla opintopisteitä oli keskimäärin noin 52, todistusvalinnalla otetuilla noin 44. Mutta tämäkin ero on tasaantunut toisena opiskeluvuotena, Haarala- Muhonen kertoo.
Kovin monelta vuodelta eri tavoin valittuja opiskelijoita ei ole voitu vielä vertailla, joten Haarala-Muhonen puhuu mieluummin kurkistuksista opiskelijoiden elämään kuin varsinaisesta tilastollisesta tiedosta. Tähän mennessä kyselyissä on ollut mukana vasta yksittäisiä maisterivaiheen opiskelijoita, jotka ovat tulleet sisään todistusvalinnalla.
– Kun mennään vielä vuosi eteenpäin, alkaa olla koossa pitkittäistä validia dataa, joka kertoo sitten enemmän opiskelijan koko polusta.
Opettaja: Valintatapa ei näy opintosuorituksissa
– Tiedän, että perinteinen kanta oikiksessa on, että pääsykoe on paras valintatapa. Olen tässä asiassa ehkä vastarannan kiiski, sillä minusta ei oikeastaan ole väliä, miten valitut testataan. Meillä on tosi fiksuja nuoria ihmisiä riippumatta siitä, miten he ovat päässeet opiskelemaan, sanoo professori Marcus Norrgård Helsingin oikeustieteellisen tiedekunnan Vaasan yksiköstä.
Meillä on tosi fiksuja nuoria ihmisiä riippumatta siitä, miten he ovat päässeet opiskelemaan.
Norrgård pohjaa näkemyksensä viime vuosien aikana opetuksesta saamiinsa kokemuksiin: eroa eri valintatavoilla sisään tulleiden välillä ei pysty opintotilanteiden tai -suoritusten perusteella näkemään edes alkuvaiheessa.
– Luennoilla näkyy pikemmin esimerkiksi sellainen, että opiskelijalla saattaa olla takana toinen koulutus tai ikää ja elämänkokemusta. Suoraan lukiosta tulleilla voi olla enemmän toimintatapoja, jotka tulevat sieltä koulusta. Lukio tekee kuitenkin mielestäni hyvää työtä, ja sieltä tulee meille motivoitunutta porukkaa.
Norrgård uskoo, että kollegat ovat tehneet opetuksessa samoja huomiota kuin hän itse – ainakin sen perusteella, ettei enää juuri kuulu kritiikkiä todistusvalintaa kohtaan.
Todistusvalinta nuorentaa opiskelijajoukkoa
Missä todistusvalinta sitten on näkynyt? Yksi koko opiskelijavalintauudistuksen tavoitteista, koulutusalasta riippumatta, on ollut tehdä nuorten siirtymisestä korkeakoulutukseen aiempaa sujuvampaa. Tätä on yritetty edistää myös oikeustieteen alalla.
– Meillä todistusvalinta on varattu kokonaan ensikertaisille hakijoille. Sillä halutaan mahdollistaa juuri se, että jatkumo toisen asteen koulutuksesta olisi mahdollisimman sujuva, sanoo opintoasiainpäällikkö Johanna Harju, joka vastaa Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijapalveluista.
– Suurin osa meillä aloittavista opiskelijoista on, jos ei nyt ihan suoraan lukiosta, niin aika pian lukion jälkeen tulevia.
Hän muistuttaa, että vaihtoehtoisten reittien olemassaolo on hyvä asia nimenomaan hakijoiden kannalta. Valintakoe on erityisen tärkeä niille, joilla kirjoitukset ovat tavalla tai toisella epäonnistuneet tai joiden tavoitteena on toinen tutkinto. Lisäksi sisään voi tulla avoimen yliopiston väylää.
Harju yhtyy Norrgårdin huomioon siitä, että sisään otetussa opiskelijajoukossa ei huomaa yliopistoarjessa eroa valintatapojen välillä.
– Totta kai monelle voi iskeä jonkinlainen kulttuurisokki, jos siirtyy suoraan lukiosta yliopisto-opintoihin, mutta se tulee varmaan alalla kuin alalla, hän sanoo.
Ei ole havaittavissa sellaista ilmiötä, että opiskelijat keskeyttäisivät nyt aiempaa enemmän.”
– Ei ole havaittavissa myöskään sellaista ilmiötä, että opiskelijat keskeyttäisivät nyt aiempaa enemmän tai että heitä tulisi keskimääräistä enemmän opintoneuvontaan pohtimaan, että olenkohan oikealla alalla.
Todistusvalinta uudistuu 2026: äidinkieli kunniaan
Vaikka opiskelijoiden valinta ylioppilastodistusten perusteella näyttää monelta osin toimineen, on arvosanojen pisteytyksessä ollut selkeä valuvika, joka yritetään nyt korjata. Julkisuudessakin on puhuttu paljon pitkän matematiikan ylikorostumisesta koulutusalasta riippumatta ja tämän painotuksen vaikutuksista lukio-opintoihin.
Valtakunnallinen yliopistojen opiskelijavalintojen kehittämishanke julkaisi syyskuussa 2023 uuden pisteytysmallin, joka tulee voimaan vuonna 2026.
Kieli on erittäin keskeinen tekijä juristin ammatissa.
– Tällä hetkellä käytössä oleva pisteytysmalli pohjautuu siihen, paljonko mitäkin ainetta voi lukiossa opiskella. Uudessa mallissa on ollut tavoitteena huomioida paremmin kullakin alalla tarvittava osaaminen. Taustalla on myös halu vähentää negatiivista ohjausvaikutusta lukiossa, niin että lukiolainen voisi oikeasti opiskella häntä kiinnostavia asioita, Johanna Harju sanoo.
Jatkossa oikeustieteen todistusvalinnasta korkeimmat pisteet saa äidinkielestä.
– Kieli on erittäin keskeinen tekijä juristin ammatissa. Oikeustieteellisellä alalla ei haluttu määritellä äidinkielen ohelle muita aineita, joten sen lisäksi pisteitä voi saada mistä tahansa neljästä aineesta, jotka antavat parhaat pisteet hakijalle, Harju sanoo.
Pääsykoe herättää intohimoja
Nyt kun todistusvalinnan uudesta pisteytyksestä on päätetty, opiskelijavalintojen kehittämishankkeessa siirrytään uuden kohteen eli pääsykokeiden kimppuun.
Tavoite on uudistaa pääsykokeita vuoteen 2025 mennessä muun muassa vähentämällä eri alojen erillisiä valintakokeita siten, että yhdellä kokeella voisi jatkossa hakea entistä useammalle alalle ja useampaan yliopistoon. Samalla kokeita kehitetään sisällöllisesti.
Oikeustieteessä pääsykokeiden muotoon ja sisältöön liittyy vielä enemmän mielipiteitä ja intohimoja kuin todistusvalintaan.
Oikeustieteellisellä alalla on jo vuodesta 2018 lähtien toteutettu yhteisvalinta, jossa ovat mukana kaikki suomenkieliset tai suomenkielistä alan opetusta tarjoavat yliopistot. Tämä uudistus on Johanna Harjun mukaan otettu hyvin vastaan – se on hakijoista selvästi hyvä asia, ja yliopistoissa aikaa säästyy kokeen tarkastusvaiheessa.
Nyt pääsykokeisiin saattaa kuitenkin olla odotettavissa selvästi isompia muutoksia, joten vilkasta keskustelua on luvassa.
– Oikeustieteessä pääsykokeiden muotoon ja sisältöön liittyy vielä enemmän mielipiteitä ja intohimoja kuin todistusvalintaan, Johanna Harju toteaa.
Onko suuntana valtakunnalliset yleispääsykokeet?
Marcus Norrgård olisi valmis ravistelemaan pääsykoetraditiota ja mahdollisesti jopa kehittämään sitä yleisen valtakunnallisen pääsykokeen suuntaan, Ruotsin mallin mukaisesti. Hänestä pääsykoe ei ole oikeustieteellisenä pohjakoulutuksena tarpeen, sen osoittaa esimerkiksi juuri todistusvalinta.
– Lisäksi ideologisesti on hassua, että juridiikkaa pitää lukea ennen kuin alkaa opiskella sitä. Meidän velvollisuutemme on opettaa juridiikkaa, eikä sitä tarvitse osata ennestään. Pohdintaa pääsykokeista tarvitaan, jotta tiedämme, mikä on toimivin malli.
Resurssien järkevä käyttö tulee epäilemättä olemaan tiukassa mietinnässä pääsykoeuudistuksen yhteydessä myös oikeustieteellisellä alalla: koe on nykyisellään työläs ja kallis projekti.
– Kun rahaa on rajallisesti, pitää valita, halutaanko se käyttää pääsykokeeseen vai jonkin muuhun, Norrgård pohtii.
Opiskelijavalintauudistukset oikeustieteen alalla
- Vuodesta 2018 ollut käytössä yhteisvalinta, jossa ovat mukana kaikki suomenkieliset tai suomenkielistä oikeustieteen opetusta tarjoavat yliopistot. Helsingin yliopistolla ja Åbo Akademilla on erilliset valinnat ruotsinkielisiin koulutuksiin.
- Vuodesta 2020 iso osa yliopistojen opiskelijoista on valittu todistusvalinnalla: oikeustieteen yhteisvalinnassa todistuksen perusteella valittujen osuus on 40 prosenttia.
- Vuonna 2026 todistusvalinnoissa otetaan käyttöön uudet pisteytykset: oikeustieteessä korkeimmat pisteet saa äidinkielestä.
- Yliopistojen pääsykokeiden muotoa ja sisältöä uudistetaan vuoden 2025 opiskeli- javalintoihin mennessä.
Valtakunnallinen yliopistojen opiskelijavalintojen kehittämishanke 2022–2025
Oikaisu 9.11.23: Todistusvalinta otettiin käyttöön oikeustieteen opiskelijavalinnoissa ensimmäisen kerran vuonna 2019, ei vasta vuonna 2020, kuten jutussa aiemmin luki.
