Koulutuksen yksityinen rahoittaminen ei ole Suomessa uutta: esimerkiksi Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan rahoituksesta 60 prosenttia tulee yksityisiltä tahoilta, muun muassa säätiöiltä.
Svenska Handelshögskolanin siipien suojissa puolestaan majailee IPR University Center, seitsemän yliopiston yhteinen immateriaalioikeuksien laitos. Sen rahoituksesta noin kolmannes tulee kannatusyhdistykseltä. Suurinta jäsenmaksua maksaa kannatusjäsen Nokia Oyj.
Toiveissa vähemmän massaluentoja
Uudenlaisen tuulahduksen tuo lokakuussa julkistetun Pro Iure -säätiöhankkeen tavoite etsiä koulutus- ja tutkimusrahaa Helsingin yliopiston oikeustieteelliselle tiedekunnalle – ja mahdollisesti muillekin oikeustieteen koulutusyksiköille – esimerkiksi yksityishenkilöiltä, rahastoilta, yrityksiltä ja säätiöiltä.
Hankkeen puuhamiehinä ovat Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan alumnit professori (h.c.) Matti Kurkela, asianajaja Henrik Mattson ja tutkijatohtori, yliopistonlehtori Toni Malminen. He ovat edistäneet hanketta kolmisen vuotta.
– Samaan aikaan, kun valtio on leikannut rahoitusta, tavoitteeksi on asetettu esimerkiksi oikeustieteellisestä valmistuneiden määrän lisääminen. Tämä luo oikeustieteen tutkimus- ja koulutusyksiköille jatkuvaa painetta ryhmäkokojen suurentamiselle. Riskinä on opiskelijoiden ohjauksen väheneminen ja opiskelijakokemuksen heikkeneminen, Toni Malminen sanoo.
Tarve tuottaa valtiolle edullista opetusta synnyttää massaluentoja, jotka ovat oikeustieteelliselle tiedekunnalle tyypillisiä. Koronapandemia vain pahensi asiaa lisäämällä etäopiskelua: pahimmassa tapauksessa oikeustieteen opiskelija on enemmän tekemisissä älylaitteidensa kuin toisten ihmisten kanssa.
– Haluaisimme tukea opetusta, joka ei tähtää vain nopeaan valmistumisputkeen, vaan esimerkiksi korkean tason kansainvälisten vieraiden luentoihin.
Haluaisimme tukea opetusta, joka ei tähtää vain nopeaan valmistumisputkeen, vaan esimerkiksi korkean tason kansainvälisten vieraiden luentoihin.
Julkinen valtionrahoitus useimmiten tukee yliopistojen tutkimusta. Tämä synnyttää jännitteen: rahaa annetaan tutkimukseen, mutta opiskelijoillekin pitäisi tarjota laadukasta opetusta.
– Ihannetilanne olisi, että yliopiston rahoitus koostuisi omista rahastoista, niin julkisesta kuin yksityisestä rahoituksesta. Sillä tavoin kaikki rahavirrat eivät koskaan kuivuisi kerralla, vaikka poliittinen suhdanne muuttuisi, Malminen pohtii.
Lahjoitukset lyhentämättöminä käyttöön
Pro Iure -hanke ryhtyy seuraavaksi käymään keskusteluja esimerkiksi alumnien kanssa. Säätiö perustetaan vasta, jos ehdollisia lahjoitussitoumuksia saadaan muutamien miljoonien eurojen edestä. Säätiötä ei kannata perustaa liian nopeasti, koska sen lakkauttaminen on vaikeaa.
– Jos säätiötä ei koskaan saada pystyyn, lahjoitussitoumukset raukeavat. Teemme työtä vapaaehtoispohjalta. Säätiön sääntöihinkin tulee merkintä, ettei se työllistä ketään. Lahjoitusten täytyy mennä lyhentämättöminä tarkoitukseensa, Malminen kertoo.
Innoitusta säätiölle on saatu esimerkiksi Yhdysvalloista, missä Malminenkin on opiskellut Yale Law Schoolissa. Hankkeen puuhakolmikko on käynyt tutustumassa muun muassa Tukholman yliopiston laitokseen, joka yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa tarjoaa täydennyskoulutusta valmistuneille juristeille.
Haluamme antaa suomalaiselle yhteiskunnalle takaisin, koska juristin tutkinto on tarjonnut erinomaiset valmiudet menestyä elämässä.
– Haluamme antaa suomalaiselle yhteiskunnalle takaisin, koska juristin tutkinto on tarjonnut erinomaiset valmiudet menestyä elämässä. Suomessa tämä amerikkalainen ajatus ei ole itänyt aiemmin, kun hyvinvointiyhteiskunnassa maksamme kiitollisuudenvelkaa takaisin veroina.
Varojen käytöstä selkeät keskustelut
Pro Iure -hankkeen vastaanotto on ollut myönteisen odottavaa, kertoo Toni Malminen. Kaikki tahot odottavat nyt vain lisätietoa.
Helsingin yliopiston oikeustieteen professori Marcus Norrgård pitää yksityistä rahoitusta myönteisenä asiana, riippumatta siitä, menevätkö varat opetukseen tai tutkimukseen. Yliopiston käytettävissä olevan rahan lisääntyminen on aina hyvä asia.
Säätiöt ovat usein turvallisia rahoittajatahoja, sillä niillä on yleishyödyllisiä tavoitteita eikä liian suuria toiveita siitä, mihin rahat pitäisi käyttää.
– Yksityisiä rahoittajia on monenlaisia: toisten säännöissä määritellään tarkasti, millaiseen tarkoitukseen rahaa voi lahjoittaa, ja jotkut voivat antaa rahaa lyhyisiin hankkeisiin, vaikka yliopistojen aikajänne mitataan ikuisuusmittarilla. Säätiöt ovat usein turvallisia rahoittajatahoja, sillä niillä on yleishyödyllisiä tavoitteita eikä liian suuria toiveita siitä, mihin rahat pitäisi käyttää, Norrgård sanoo.
Toisaalta Norrgårdin kokemukset myös yritysyhteistyöstä ovat olleet myönteisiä. Hän uskoo, että hyvällä kommunikoinnilla haasteet selviävät.
– Kyllä yritykset ymmärtävät, kun niille selittää, että yliopisto päättää sisällöistään itse. En olisi huolissani, pyrkivätkö lahjoittajat määräilemään yliopiston linjaa. Se on vain asia, joka on otettava huomioon.
En olisi huolissani, pyrkivätkö lahjoittajat määräilemään yliopiston linjaa.
Pro Iure -hankkeen Toni Malminen on samaa mieltä. Lahjoittajan ja yliopiston on käytävä keskustelu siitä, millaiseen tarkoitukseen varoja lahjoitetaan. Jos yhteisymmärrystä ei synny, kukaan ei pakota yliopistoa hyväksymään rahoitusta.
– Haluaisimme myös Helsingin yliopiston edustajan Pro Iure -säätiön valtuuskuntaan, Malminen sanoo.
Lisääntyykö yksityisen rahoituksen malli tulevaisuudessa?
Helsingin yliopistolla on itse asiassa pitkä kokemus yksityisestä rahoituksesta. Säätiöt ja rahastot ovat tukeneet oikeustieteellisen tiedekunnan väitöskirjatutkimuksia, ja tiiviimpi yritysyhteistyö esimerkiksi Nokia Oyj:n kanssa alkoi 1990-luvulla, kun IPR University Center perustettiin.
– Vaasan oikeustieteellinen koulutuskin on ollut osin säätiörahoitteista vuodesta 1991, professori Norrgård huomauttaa.
Yksityisrahoituksen lisääntyminen Suomen korkeakouluissa riippuu Norrgårdin mukaan muun muassa siitä, miten alumnit kokevat lahjoitustoiminnan, onko heillä tiiviit suhteet alma materiinsa ja uskovatko yliopistot selviävänsä työnantajatehtävästään ilman yksityisrahaa.
– En tiedä, mihin suuntaan kehitys menee. Yksityiseen rahoitukseen on varmasti painetta, mutten tiedä, mikä siitä toteutuu, hän pohtii.
Nyt on se historiallinen ajanjakso, jolloin uutta lahjoituskulttuuria kannattaa luoda.
Tutkijatohtori Toni Malminen uskoo yksityisen rahoituksen lisääntymiseen. Hänestä yhtälö on yksinkertainen: julkinen talous on paineessa, yksityinen varallisuus lisääntyy – ja yliopiston on saatava varansa jostain.
– Tilastojen mukaan Suomessa tapahtuu vuoteen 2046 mennessä ennätysmäinen perintövarallisuuden siirto. Nyt on se historiallinen ajanjakso, jolloin uutta lahjoituskulttuuria kannattaa luoda.
Lisää aiheesta
- Raportteja ja blogi sekä muita lähteitä amerikkalaisesta hyväntekeväisyydestä ja lahjoituskulttuurista: givingusa.org
- Paras julkaisu seurata amerikkalaista akateemista keskustelua politiikasta, kirjallisuudesta, valtiosääntöteoriasta ja filosofiasta: nybooks.com
- Defensor Legis: Suomen Asianajajaliiton aikakauskirja, jonka tavoitteena on lisätä kirja-arvosteluja ja kirjallisuusesseitä, jotta käytännön juristien olisi helpompi seurata akateemista tutkimusta juridiikan alalla.
