Velvollisuus olla optimisti

Filosofi Karl Popperin mukaan meillä on velvollisuus olla optimisteja.

Okei, tämä tuntuu aika raskaalta vaatimukselta nykyaikana. Sodat, terveyshaasteet, ilmastonmuutos, talouden taantumat ja terveydenhuollon kriisi. Pisa-tulokset, TikTok-addiktio, työuupumus, tilin saldo ja tekoälyn viemät työpaikat.

Tiedoston tallentamisessa tuli virhe. Selässä on välilevyn pullistuma. Asuntoon asennettiin kolmen istuttava poreallas neonvaloilla, vaikka piti asentaa suihkukaappi!

Alkaa pikkuhiljaa riittää. Eikö tämä koskaan lopu?

Miten voimme vaatia keneltäkään optimismia maailmassa, joka tuntuu olevan täynnä pelkkiä ongelmia? Miksi me tarvitsemme optimismia?

Miten voimme vaatia keneltäkään optimismia maailmassa, joka tuntuu olevan täynnä pelkkiä ongelmia?

Optimismi ei ole psykologinen hyvinvoinnin tila tai yleisesti iloinen self-help-elämänasenne. Se ei ole ajatus siitä, että kaikki menee lopulta hyvin ja että lasi on oikeastaan puoliksi täynnä.

Optimismi on Popperin mukaan nimenomaisesti sitä, että tunnustamme sen, että meillä on ongelmia. On nyt ja on aina ollut. Mutta meillä on myös poikkeuksellinen kyky ratkaista ongelmia. Ongelmanratkaisu on inhimillistä.

Välillä mietin ensimmäisiä Suomeen tulleita ihmisiä ja heidän ongelmiaan. Vuoden keskilämpötila oli noin yksi tai kaksi astetta. Jääkausi oli vasta päättymässä ja mannerjäätiköltä puhalsi hyytävän kylmä tuuli. Tekoälystä ei ollut vielä tietoakaan; edes savea ei ollut vielä keksitty.

Asumismuotona toimi alkeellinen kota. Kaikki tämä Orimattilassa.

Jahas, lähdetäänpäs metsästämään isoja maanisäkkäitä luuveitsillä! Olisiko ilmakin vähän jo lämmennyt? Orimattila nousuun, tästä se homma alkaa.

Ja oikeastikin alkoi. Suomalainen hyvinvointivaltio on mahtava keksintö – ja se on meidän suomalaisten rakentama. Meidän on aina ollut pakko ratkaista ongelmia, muuten emme olisi koskaan selvinneet ankarissa olosuhteissa. Ongelmanratkaisu on varsin suomalaista.

Optimismia pidetään usein naiivina asenteena. Todellisuudessa se on realistinen suhtautumistapa, joka tunnistaa ongelmat, mutta uskoo niiden ratkeavan.

Palataan tähän hetkeen. Nyt on hyvä aika tehdä tilinpäätös. Vanhat tarinat Suomen Pisa-menestyksestä tai ”maailman onnellisimmasta kansasta” eivät ehkä enää päde. Myös tarinat oikeudenmukaisesta, demokraattisesta ja tasa-arvoisesta yhteiskunnasta vaativat päivitystä.

Emme saa jäädä puolustamaan näitä vanhentuneita tarinoita. Meillä on oikeasti ongelmia. Ja nämä ongelmat pitää ratkaista.

Optimismia pidetään usein naiivina asenteena. Todellisuudessa se on realistinen suhtautumistapa, joka tunnistaa ongelmat, mutta uskoo niiden ratkeavan. Emme edes tiedä, mitä kaikkea tulevaisuus tuo tullessaan, mutta uskomme siihen, että pystymme ratkaisemaan myös tulevaisuuden ongelmat – mitä ne sitten ovatkaan.

Meillä on moraalinen velvollisuus olla optimisteja, ei vain yksilöinä, vaan myös yhteiskunnan jäseninä. Meidän tehtävämme on pyrkiä luomaan parempi maailma itsellemme ja tuleville sukupolville. Juristeilla on erityinen tehtävä demokratian ja oikeudenmukaisuuden puolustajina.

Meillä on moraalinen velvollisuus olla optimisteja.

Ryhdytään siis hommiin. Katsotaan ulospäin ja uskotaan, että meillä on annettavaa maailmalle. Aloitetaan yhdessä ongelmien ratkaiseminen ja uusien tarinoiden rakentaminen. Me pystymme siihen!

Itse asiassa asunnon vuokralainen tykkäsi porealtaasta – ainoa kritiikki oli, että suihkussa käyminen kyykyssä oli vähän hankalaa. Mutta tosi hienoa, että näin pieneen asuntoon on uskallettu asentaa poreallas!

Siinäs näette, ongelmat ratkeavat.

Toki väärin asennetun porealtaan aiheuttama vesivahinko (odottamaton ongelma), joka jäi remonttifirman konkurssin jälkeen meidän maksettavaksi, jonkin verran harmitti myös. Eteenpäin!

Kirjoittaja on CEO, Dot., antti@dot.legal