Tuula Linna on koko uransa ajan halunnut osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tällä hetkellä hän pyrkii esimerkiksi vaikuttamaan siihen, että tasa-arvo toteutuu oikeustieteellisen tiedekunnan pääsykokeissa.
– Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan juristeiksi. Meidän on huolehdittava siitä, että juristit edustavat yhteiskuntamme moninaisuutta. Oikeustieteellisen pääsykokeissa on katsottava, että ne eivät suosi tietynlaisia hakijoita, Tuula Linna toteaa.
Kuusamosta kotoisin oleva Linna opiskeli oikeustiedettä Turun yliopistossa. Myöhemmin hän on opettanut prosessioikeutta kaikissa Suomen suomenkielisissä yliopistoissa, joissa on oikeustieteellinen tiedekunta, sekä Itä-Suomen yliopiston yksikössä.
Linna väitteli Turun yliopistossa ulosottorealisoinnista, ja sen myötä syntyi kiinnostus lainvalmistelutyöhön. Hän sai viran oikeusministeriöstä lainsäädäntöneuvoksena vuonna 1990 ja oli siellä töissä 20 vuotta.
– Päätyöni oli ulosottokaaren valmistelu, mutta sain ministeriössä todella monipuolisia tehtäviä. Se oli inspiroiva työyhteisö, jossa oli valtavasti asiantuntemusta, Linna toteaa.
Linna jää vuoden vaihteessa eläkkeelle päätyöstään Helsingin yliopiston prosessioikeuden professorina, ja Juristiliiton syyskokouksessa hän luopuu myös liiton puheenjohtajuudesta.
Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan juristeiksi. Meidän on huolehdittava siitä, että juristit edustavat yhteiskuntamme moninaisuutta.
Ison yliopiston byrokraattisuus yllätti
Linna on toiminut prosessioikeuden professorina Itä-Suomen yliopistossa, Lapin yliopistossa ja Helsingin yliopistossa. Suomen oikeustieteelliset tiedekunnat eivät ole erikoistuneita. Oikeustieteen maisterin tutkinnon tulee Linnan mukaan pysyä laaja-alaisena yleistutkintona, koska se varmistaa kokonaiskuvan saamisen oikeusjärjestyksestä ja mahdollistaa siirtymisen juristintehtävästä toiseen. Toimintatavat eri tutkinnonantoyksiköissä ovat kuitenkin Linnan mukaan yllättävän erilaisia.
– Pienissä yliopistoissa työ on joustavampaa kuin Helsingin yliopistossa, ja professorit saavat tehdä enemmän valintoja opetuksen toteuttamisessa. Helsingissä tiedekunta on todella iso ja opiskelijoita on paljon, joten siellä annetaan enemmän hallinnollisia ohjeita ylhäältä alaspäin. Yllätyin byrokratian määrästä, kun tulin Lapin yliopistosta Helsingin yliopistoon. Onneksi olen kuitenkin saanut opettaa, kuten haluan.
Linna pitää prosessioikeutta yhteiskunnallisesti hyvin arvostettuna perusoppiaineena yliopistoissa. Alan tutkijoiden näkemyksiä kuunnellaan sekä eduskunnassa että mediassa.
– Riitoja ja rikosjuttuja tulee aina olemaan, ja prosessioikeudessa on kyse niiden tuomioistuinkäsittelystä. Merkittäviä huolenaiheita ovat prosessien kesto ja kustannukset. Juristien tulisi kiinnittää huomiota herkkyyteen, jolla oikeusjuttu viedään oikeuteen. Neuvotteluvaiheessa tulisi tavoitella sovintoa, tietysti osapuolien oikeusturva huomioiden. Prosesseja pitäisi pyrkiä kaikkiaan keventämään.
Onneksi olen saanut opettaa, kuten haluan.
Nykyään Linnaa kiinnostaa muun muassa maksukyvyttömyyden ja kestävän kehityksen suhde.
– Jos yritys on kaatumassa maksukyvyttömyyteen, kuka maksaa vihreät investoinnit, joilla yritys voitaisiin ehkä pelastaa? Miten velkojien intressit tässä tapauksessa huomioidaan? Tai entä jos yritys hakeutuu konkurssiin, mutta sen toiminnasta on koitunut ympäristövahinkoja? Kuka silloin maksaa, ja mikä on velkojien vastuu? Nämä ovat kiinnostavia, globaaleja ongelmia.
Eläkkeellä Tuula Linna aikoo viettää enemmän aikaa perheensä ja lastenlastensa kanssa. Lisäksi hän aikoo jatkaa kuvataideharrastustaan. Toiveena on löytää aikaa myös vapaaehtoistyöhön, esimerkiksi Naisten Pankin toimintaan, jonka perustajaosakas Linna on.
Oikeustieteen opetuksessa teorian kohdattava käytäntö
Moni yliopisto-opettaja alkaa opettaa ilman minkäänlaista opettajakoulutusta. Samoin teki Linnakin mennessään suoraan maisteriopinnoista opettamaan.
– Olihan se aika hikinen paikka. Mutta olen kuunnellut saamaani palautetta ja kehittänyt opetustapaani ja metodejani vuosien mittaan. Olen pohtinut, miten saan opiskelijat kiinnostumaan ja oppimaan. Yhdessä saamme opiskelun onnistumaan.
Linna kannustaa muitakin yliopisto-opettajia näkemään vaivaa opiskelijoiden eteen.
– Koen olevani palveluammatissa. Pyrin paneutumaan opiskelijan kysymykseen ja vastaan siihen perustellen. Neuvon ja olen tukena vastamäessä. On kuitenkin ongelmallista, että meillä on liikaa opiskelijoita suhteessa opettajien määrään. Tämä vaikeuttaa opiskelijoiden kohtaamista, Linna sanoo.
Olen pohtinut, miten saan opiskelijat kiinnostumaan ja oppimaan. Yhdessä saamme opiskelun onnistumaan.
Myös suurten massaluentojen yhteydessä Linna on pyrkinyt jokaisella luentokerralla järjestämään pienryhmätyöskentelyä oikeustapauksen avulla. Hän on kehittänyt myös ihan uusia opetusmetodeja etenkin aikoinaan Lapin tiedekunnassa. Linna esitti oikeussalinäytelmiä ja sovittelunäytelmiä opiskelijoiden, opettajien ja tuomarien kanssa. Ensin hän opetti luennolla teorian, ja seuraavana päivänä näyteltiin.
– Lapin yliopistossa opiskelijoita on vähemmän, joten siellä pystyin innovoimaan uudenlaisia tapoja opettaa. Näytelmissä niin opettajat kuin tuomarikin heittäytyivät hienosti rooleihinsa. Jokainen opiskelija sai seurata kohtuullisen todenmukaista sovittelua tuomarin johdolla. Opiskelijat kirjoittivat luentopäiväkirjaa siitä, miten teoria toteutui näytelmässä, Linna kertoo.
Linna on saanut kolme kertaa Vuoden opettaja -tunnustuksen. Opettamisen lisäksi hän on panostanut oppikirjojen kirjoittamiseen.
Juristien tehtävänä on vähentää polarisaatiota
Juristin työ on Linnan mukaan monimuotoistunut, teknistynyt ja kansainvälistynyt hänen uransa aikana.
– Usea juristi on nykyään erikoistunut johonkin oikeudenalaan, sillä asiat vaativat monesti syvällistä erikoisosaamista. Yhteiskunta on kansainvälistynyt, ja EU-asetukset ja -direktiivit sekä kansainväliset sopimukset on tunnettava. Myös monet perinteiset oikeudenalat, kuten perhe- ja rikosoikeus ovat entistä kansainvälisempiä. Erityisiä asiantuntemusaloja on useita, mutta tarvitsemme myös rautaisia juridiikan yleisosaajia, Linna sanoo.
Hän on huolissaan keskustelukulttuurin kärjistymisestä.
– Meidän juristien on oltava rauhoittava elementti yhteiskunnassa. Asiat eivät ole mustavalkoisia. Meidän tehtävämme on tuoda keskusteluun monipuolisia argumentteja ja perusteltuja väitteitä. Meidän on osattava kuunnella toista osapuolta sen sijaan, että kiihottaisimme kärjistynyttä keskustelua, Linna painottaa.
Meidän juristien on oltava rauhoittava elementti yhteiskunnassa.
Lukuisat luottamustoimet olleet antoisia
Linna on toiminut vuosien varrella lukuisissa luottamustoimissa, kuten tuomarinvalintalautakunnan jäsenenä. Hän pitää lautakunnan jäsenen työtä tarkkuutta vaativana ja aika työllistävänä, mutta yhteiskunnallisesti hyvin merkittävänä. Parhaillaan Linna on Suomalaisen Tiedeakatemian puheenjohtaja.
– Luottamustoimissa olen voinut käyttää saamiani tietoja ja taitoja yhteiseksi hyväksi, ja toisaalta myös oma tutkimustoimintani on hyötynyt luottamustoimien avaamista näkökulmista, Linna sanoo.
Hän kertoo haluavansa auttaa päätöksentekijöitä, mutta itse hän ei halua päättäjäksi.
– Haluan jakaa asiantuntemustani ja myötävaikuttaa asioihin. Viime aikoina olen esimerkiksi osallistunut keskusteluun suomalaisesta oikeusvaltiosta ja tuomarien riippumattomuudesta. Pidän maalittamisen kriminalisointia erittäin tärkeänä. Esimerkiksi tuomarien, tutkijoiden ja journalistien on pystyttävä tekemään työtään rauhassa ilman uhkauksia ja painostamista.
Juristiliiton kautta oikeuspoliittista vaikuttamista
Linna valittiin ensimmäisenä naisena liiton puheenjohtajaksi syyskokouksessa vuonna 2018. Valtuuskunnassa hän aloitti jo vuonna 2000.
– Oikeuspoliittinen ja koulutuspoliittinen vaikuttaminen ovat olleet ominta alaani liitossa. Juristiliitossa on äärimmäisen hyvä henki, ja työmme on ehdottomasti joukkuepeliä. Valtuuskunta päättää suuret linjat, liiton hallitus panee ne täytäntöön ja liiton toimisto pyörittää päivittäistä operatiivista toimintaa.
Toiminta on yhteistyötä, jossa liiton puheenjohtaja voi olla mukana monella tavalla.
– Itse olen omaksunut puheenjohtajana aika aktiivisen roolin, mutta se ei tarkoita, että olisin yksin päättänyt liiton kannoista. Lisäksi voin todeta, että meidän tapahtumissamme on aina mukavaa, erityisesti tykkään jäsenten kohtaamisesta liiton aluetilaisuuksissa.
Hän onkin iloinen siitä, että 2000-luvun aikana liitto on tullut entistä lähemmäs jäseniään.
– Viestintämme verkossa ja somessa on kehittynyt valtavasti. Tarjoamme myös palveluja, jotka oikeasti ovat tärkeitä, kuten oikeusturvavakuutuksen, uravalmennusta sekä webinaareja muun muassa hyvinvoinnista.
Ei ole kenenkään etu, jos juristeja koulutetaan liikaa.
Juristiliitto on aktiivinen toimija, joka on ottanut kantaa esimerkiksi yliopistojen aloituspaikkojen lisäämiseen.
– Ei ole kenenkään etu, jos juristeja koulutetaan liikaa. Koulutuspoliittiset kannanotot ovat kaikille juristeille merkittävää edunvalvontaa. Oikeudenhoidon ja koulutuksen alalla meistä on tullut tärkeä toimija, ja meiltä pyydetään lausuntoja erilaisissa yhteiskunnallisissa kysymyksissä, Linna toteaa.
Tuula Linnan vinkki juristin polulle
Seuratkaa paitsi pykäliä myös sydämenne ääntä. Olkaa eettisiä ja vilpittömiä ja välttäkää ääripuhetta. Olkaa myös hyviä ihmisiä ja kansalaisia. Pitäkää huolta yhteiskunnasta, toisistanne ja maapallosta. Olkaa ylpeitä siitä, että Juristiliitto osallistuu keskusteluun päättäjien kanssa ja mielipidettämme pidetään tärkeänä.
